Miten nämä viikot mennä viuhuvatkin niin nopeasti että ei meinaa perässä keritä. Valmista ei vielä ihan ole mutta näytän nyt kuinka samaa sävyä täytyy tehdä sekä ommellessa että neuloessa etteivät työt riitele keskenään.

Tuli tuossa mieleeni, silloin kun olin kansalaisopistossa kutomassa, niin mummot tuumasivat että on se kun täytyy olla kutojalla samaa sävyä vaatteet kuin kudottava matto.

Ompeluksesta tulee YO-tytölle korsetti ja tuo neulottava on se helppo kaulaliina, jossa verkkomaisesta nauhasta otetaan silmukoita muutama ja neulotaan edestakaisin. Tuossa penkillä olevassa tekeleessä on jo melkein puoli kerää neulottu kun tuli keskenkaiken kohta että oli nauha jakautunut kahteen osaan noin 25cm:n matkalta. Tietysti se siitä purkautuikin. Kävin vaihtamassa kerän ja alotin uudelleen. Jospa minäkin saisin sen ekan huivini tuohon HHV:n kun tuli ilmoittauduttua. Joskus pitäisi hiukan ajatella ensin, ennenkuin lähtee mukaan mihinkään.

Laitanpahan kauniin lintusen kuvan tähän loppuun. Meillä syötetään vielä linnuille auringonkukansiemeniä ja mies ihmettelee kuinka paljon ne syövätkään vuorokaudessa. Tuli vaan mieleeni että kun on näin kylmää ollut niin eipä paljon noita hyttysiä ja muitakaan kärpäsiä ole lennellyt. Mistäs ne emolinnut äkkiä itselleen saisivat muonaa kuin lintulaudalta. Saavat sitten kuskata ne vähät itikat poikasilleen.



Kiitoksia kaikille kommentoijille jos en ole muistanut käydä vastavierailulla.

Minuakin on muistettu jos vaikka millä "plakaateilla", mutta olen niiden kanssa niin onneton. Siis olen kiitollinen kun jonkun mielestä blogini on plakaatin arvoinen, mutta minä en malttaisi oleilla koneella niinkauaa, että saisin tehtyä mitä haasteessa vaaditaan. Yritän seurata urakalla niitä monia blogeja jotka ovat kirjanmerkeissäni tai blogilistoilla.