Eilisaamuna aloitettiin ukkoni kanssa karstaremonttia ja tänään on saatu päätökseen. Kolmet vanhat pohjat saivat uudet piikit ja pari muutakin täysremontin. Vanhat karstat ovat niin ihanan kevyet verrattuna Toikan uusiin karstoihin.



Tämä vaihtohomma olisi kyllä minulta jäänyt tekemättä, mutta onneksi on tuo ukkoni kätevä puutöissä, joten häneltä se kävi noiden vanhojen karstojen tuunaaminen. Niissä vanhoissa kun tahtoivat kahvatkin heilua sinne ja tänne. Olihan niitä jo edelliset sukupolvet korjailleet kuka mitenkin ja jotkut aika roisistikin. Nämä kuvatut ovat varmaan sata vuotta vanhat, sieltä samasta paikasta kuin rukkini. Anoppivainaani kotivintistä tämmöisiä aarteita löytyy. Kun kaikki karstat lasketaan yhteen, niin yli puoli tusinaa löytyy nurkista, osa äitini peruja. Kaikissa niissä oli niin huonot piikkiosat, että oli jo aika vaihtaa.

Enhän minä yksin osannut tilatakaan näitä piikkiosia, poikani tilasi. Tämmöisestä paikasta: Wingham Wool Work. Pirlen blogin kautta kautta kävin tutustumassa tässä blogissa, jossa oli juttua karstaremontista.

Eilenillalla pääsin sitten heti kokeilemaan uusia karstoja. Uudet on aina uudet, niin nämäkin uutuudenkankeat. Kai ne ennenkin ovat olleet kankeita uutuuttaan.

Tänään sain vihdoin ja viimein haettua rukin autotallista ja pääsin kehräämisen alkuun. Viimeviikolla pestyistä villoista oli ilo karstata ja nyt kehrätä, kun olivat puhtaita. Minä pesin villat vain auringonlämmittämällä sadevedellä enkä laittanut yhtään pesuanetta, etteivät tulleet liian puhtaiksi. Kauhistuttaa kun joku kertoi blogissaan pesseensä villoja kiehuvalla vedellä ja pesuaineella. Mun tahtoi huopua vaikka hyvin varovasti toiminkin.