Sain tässä valmiiksi kummitytön joululahjan, nauhalangasta neulotun kaulaliinan. Se olikin tosi nopea valmistaa, oikein laiskan ihmisen unelmatyö. Ostin langat Tampereen käsityömessuilta. Mallihan oli jo viimesyksyn MODASSA.



Ei löytynyt oikein sopivaa mannekiinia, niin piti heittää vaan narulle.

Kyllä taas tämäkin päivä meni vähän hapuiluksi, kun ei oikein osannut päättää, mistä siivoaisi ( eli siirtäisi tavaraa paikasta toiseen). Laatikkoruokiakin pitäisi tehdä, mutta kun nekin on jo aattona vanhoja, jos nyt valmistaa. Loppupäästä sitten on niin poikkiväsynyt, ettei jaksa mitään. Vähemmällä hosumisellakin joulu tulee, mutta sitä yrittää aina ylittää itsensä.

Minäkin, joka en oikeasti edes pidä ruoanlaitosta, touhuan joulua ennen, kuin viimeistä päivää. Kai se on sitä, että perheenäidin on näytettävä ,jotta täältä pesee. Olisihan se kiva joku vuosi vaan ostaa kaupasta kaikki valmiina, mutta lapset ja mies tuskin suostuisivat siihen. Joten jatketaan vaan vanhaan malliin ja hosutaan itsemme väsyksiin.