Olin päättänyt, etten aio tänäkeväänä mennä kansalaisopiston kudontaan. Syksylläkin olin ja ajattelin, että annan jollekin toiselle mahdollisuuden, kun olen sen 3-vuotta ollut yhteen putkeen. ( Onhan siellä monia, jotka on olleet kauemminkin.) Maanantai-iltana oli jo ensimmäinen kerta ja opettaja oli kysynyt naisilta, että missä Pirjo on? Tiistaiaamuna eräs vakikutoja soitti ja sanoi, että mulle olis ne tietokonepuut vapaana, ettei niihin kukaan halua. Kyllä lykkäs vaikeen, mietin muutaman tunnin ja soitin kansliaan ja ilmoittauduin.

Se siitä päätöksestä, kyllä ihminen niin heikko on tommoisille houkutuksille. Iloinenhan minä olen, kun on mahdollisuus päästä kutomaan. Siellä sitä kaikki murheet unohtuu, kun porukka on niin kivaa.

Mattoa jollain ruusukas-kuviolla olisi tarkoitus laittaa. Onneksi on loimi jo luotuna, tein sen ennen joulua, viimeisillä kudontapäivillä.

Tässä illansuussa hain piilottamaani Minttumaari-huivintekelettä jatkaakseni sen valmiiksi. Sitten oli taas ohje hukassa, kyllä mun kanssa on ihmeessä. Ei ihme ettei mitään valmistu, kun iso osa aikaa menee etsimiseen.
Tein sen huivin vanhanaikaisesti, eli aloitin sieltä kärjestä. Haluan siihen kuitenkin sen reunuksen, joten poimin silmukat molemmilta sivuilta. Täytyy vaan laskea, että menee kuvio tasan.

Nyt täytyy mennä iltapuurolle, jotta ehtii katsomaan Karjalan kunnailla.