Aika kuluu ja kello käy, vaan mitään valmista ei näy. Ei vaan, tulihan sitä valmista eilen eli ne valkoiset säärystimet. Olivat niin samanlaiset kuin edellisetkin, etten viitsinyt edes kuvaa ottaa. Tein ne eräälle ystäväni lapsenlapselle, 14-vuotiaalle tytölle. Täytyy vaan toivoa että ovat jotakuinkin sopivat, koska en ole nähnyt tyttöä enkä hänen sääriään.

Sitten jo mietinkin tovin, että minkä käsityön aloittaisin. Se Panache-huivi olisi kyllä tekolistalla ja toinen saman suunnittelijan eli Päivin Kevätpäiväntasaus-huivi.

Koulun myyjäisiinkin pitäisi jotain keksiä. Himmeli pitäisi saada alkuun. En muista onko vintillä enää varastoa. Tein niitä tässä männävuosina useammankin kun vauhtiin pääsin. Onneksi on olkia jemmattu, osa katkottukin.

Eilen sitten hain taas noita erivärisiä lankoja ja laitoin alulle Kainuun Kukkalapaset. Ne nyt koukuttavat ja pahasti. Se on vaan niin kaunis malli vaikkakin hidas tehdä kun langat sotkeentuvat toisiinsa.

Kävinhän minäkin siellä Tampereen kädentaitomessuilla. Yksi ennalta sovittu tapaaminen blogitutun kanssa ja muutaman muunkin bongasin, mutta kun olen ujo ja hiljainen, niin jäi koputtamatta olkapäähän. Miten sitä alkaakin siinä vaiheessa ujostuttaa kun pitäisi ihan vieraalle itsensä esitellä?

Maltillisesti käyttäydyin enkä hamstrannut lankaakaan kuin vain ihan pikkaisen. Eräästä halpakorista 2 €:n hintaan kerä, ostin muutaman, olivat jotain poistovärejä ja Tapion kaupasta 2 kerää jotain vauvalankaa. Ei ole kenellekään mitään vauvoja tulossa mutta vanhempi tyttöni pyysi tekemään kevyemmän baskerin mitä edellinen. Eikä saa kutittaa kun otsa on niin kutinalle altis. Siksi siis vauvalankaa.

Ostinhan minä sen höyrysilittimen, jolla saa höyrytettyä vaatteen hengarilla tai verhot ikkunassa. Oli niin asiansa osaava esittelijä, että ostin pois.