Tämäkin tarina olisi pitänyt kirjoittaa jo viimeviikolla. Paljon on jo tapahtunut tämänkin jälkeen, mutta mikälie ajan vie. Kun on niin ihania ilmoja pitänyt, että metsä on houkutellut tai sitten oma kotipiha siinä muodossa, että karstaaminen on sujunut kuin tanssi vaan. Olen siis ulkona karstaillut. Vähän olen kehrännytkin, senverran että yhden vyyhdin olen saanut lankaa aikaiseksi.



Millaista se on se Kainuun-harmaksen villa? Kun tätä villaa käsittelin, niin ekaksi tuli mieleeni, että vanhan mustan lampaan villaa. Aika suoraa ja jäykkää jotenkin, mutta niin helppo karstata ja lepere tuli kuitenkin ihmeen pehmeä. Aika tasaisen harmaata, sanoisin teräksen harmaaksi. Aion luovuttaa tämän vyyhdin sille virolaiselle ystävälleni kirjan lainasta. Painoa on siinä hitusen yli 80 g ja kertasin tämänkin sillä ketjukertauksella 3:n kertaiseksi. Alkulanka oli aika ohutta tarkoituksella, että ei tullut sitten kerrattuna mitään köyttä.



Hain tuolle vyyhdille sopivaa kuvauspaikkaa tässä illansuussa ja löytyihän se assistentti viimein tuosta kukkapenkistä. Enhän minä osaa näitä värejä säätää, mutta lanka on tummempaa kuin kissan turkki. Enkä ole vielä niitä kissankarvoja saanut lisätyksi mihinkään lepereeseen.

Piti laittaa vielä tuo rulla näkyviin, siinä huomaa, että lanka on aika karvaista.

Tällähetkellä on työn alla valkoista villaa. Osan olen pessyt kun nyt saa vielä äkkiä ulkona kuivaksi, mutta mielestäni rasvainen villa karstaantuu paremmin.