Näin kauniita olivat vielä juhannuksena pionit. Piti saada kaunis paikka tyttösen pitsirannekkeille kuvauspaikaksi. Nämähän on samalla mallilla kuin nuo edellisen housunjatkot. Sitä kaulapitsiä en sitten päässyt aloittamaan kun tuli toiset aatokset.



Nyt olen sitten alun vaikeuksien jälkeen harjoitellut lontooksi neulomista. Alkaa jo sujumaan kun sain Pitsisukan bloginpitäjältä neuvoja muutaman merkin suomennokseen. Tuo valkoinen liina on kirjan sivulta 117 olevan liinan kuva, "Rose of England". Tuollaisen päivänvarjon nuorempi tyttöni tilasi itselleen, mustasta langasta.



Pari ensimmäistä kierrosta olin saanut alkuun toukokuun lopulla mutta siihen se sitten tyssäsikin. Melkein kuukauden hautui, no olinhan minä siinä välissä matkoillakin. Helmikuussahan minä jo Pitsisukan blogista kyselin kauniita ja metrin halkaisijaltaan olevia neulottuja liinan malleja. Löytyihän niitä useampikin mutta pelotti se aloittaminen kun kielipäätä ei ole. Onneksi tässäkin mallissa on selvät piirrokset sanallisen ohjeen lisäksi.



Nyt jos joku ihmettelee että mikä ihmeen päivänvarjo noin reiällisestä pitsistä, niin semmoinen juuri. Vanhasta sateenvarjosta otetaan se kangas pois ja kiinnitetään sitten tuo liina paikoilleen. Ne on välillä nuo nuorison pyynnöt mitä merkillisimpiä. Vaan ihan mieluisia kun kyseessä on pitsin neulominen ohuesta langasta ja 2:n puikoilla. Tuo ikkunaa vasten otettu kuva nyt ei kaikkein paras ole mutta näkyy siinä kuvio paremmin kuin vaakatasossa.

Mansikkamaa oli ihan pahuuden hallussa ja sellaiseksi meinasi jäädäkin. Kun jatkuvasti sataa ja on kylmä, niin eipä ole tehnyt mieli mennä sinne kyykkimään. Viime perjantaina sitten paistoi aurinko ja olin suunnitellut mansikkamaan perkuuta, mutta oli niin kiva istua keinussa ja neuloa tuota mustaa pitsiä. Lauantaiaamuna sitten menin ja yllätyin siellä olevien kypsien mansikoiden määrästä. Kyllä tuli suuri määrä rikkaruohoja ja onneksi sain miehistä apuvoimaa. Laitettiin verkot päälle kun räkätit olivat jo päässeet maistelussaan hyvään alkuun. Saavat mennä metsiin katselemaan joko mustikat kypsyisivät. Niin sopivasti saatiin kaikki valmiiksi, että samalla minuutilla alkoi kova sade. Aikamoista tuuria, ajateltiin.

Tämän kirjoituksenkin sain valmiiksi silloin lauantai-iltana ja kun julkaisin sen ilman esikatselua, niin kaikki hävisi. Olihan mulla tämä kirjoitus tallessa, mutta nyt piti vaan tehdä joitakin muutoksia kirjoitukseen. Sittemminhän se selvisi, miksi hävisivät niin kirjoitukset kuin kuvatkin.