Samalla mallilla lopetan tämänvuotisen Lapaskuun kuin viimevuonnakin eli Kainuun kukkalapasiin. Ne on vaan mielestäni niin kauniit kun voi käyttää niin monia eri sävyjä lankaa. Tietysti tulisi eri tavalla kauniita jos käyttäisi pohjavärinä jotain muuta kuin mustaa. Vaan minulla sitä riittää niin miksipä en sitten käyttäisi.



Minä olen vissiin hurahtanut näihin kirjaviin kun niitä on niin kiva neuloa. Ei käy yksitoikkoiseksi kun selvittelee lankasykkyröitä. Toinen on sitten se langanpätkien pujotteleminen, mikä ei tosissaan ole yhtään mukavaa. Virkkuukoukulla nekin saa äkkiä piiloon.

Näihin sain menemään lankaa 90g. Yritän tehdä itselleni siedätyshoitoa tuohon siniseen lankaan. Laitoin vähän, että silmä tottuu. Niinkuin olen aiemmin kertonutkin, että olen viimeisen päälle punaisen ystävä. Sininen ei vaan kuulu mun väreihin paitsi yhdistettynä punaiseen eli siitä tulee violetti joka passaa värinä vallan hyvin ellei paremminkin kuin oranssinpunainen.

Vielä jatkuu kintaitten neulominen kun tulivat nämä paukkupakkaset. Yksillä kintailla kun ei pärjää vaikka ne olisivat paksummatkin. En ole ehtinyt harjoitella tuota huovuttamista yhtä tossuparia enempää, joten sitäkin pitäisi tehdä. Luulisin, että tämä musta joka on 100% villaa, huopuisi yhtä hyvin kuin ostettukin villa.

Nyt jatkan lapastelua vielä niillä ohuilla angoralangoilla joita löytyy kätköistäni. Neulon niistä ihan yksinkertaisia kintaita pidettäviksi toisten sisässä ja aion kokeilla sitä intialaista peukalokiilaa. Harrastan tuota kerrospukeutumista eli monta villapaitaa, kinnasta, sukkaa ja villahousua, se pitää lämpimänä.