Tämän työn on nyt vuoro tulla esille. Olen pistellyt tämän joskus vajaa 10 vuotta sitten. Miksiköhän sitä ei ole voinut kirjottaa kellon taakse piiloon, milloin se on valmistunut?


Otin tämän kuvan tänä iltana tuohon aikaan, eli kirjoitus tulee vähän perässä. Olen tilannut tarvikkeet Ateljé Margarethasta ja siihen kuuluivat myös kehykset ja kellokoneisto. Voi olla, että oli silloin kuukauden käsityö. Nyt en ole enää pitkään aikaan tilannut mistään mitään ristipistotöitä. On niitä sen verran varastossa, ettei heti kohta lopu. Sitä kuvitteli enemmänkin ehtivänsä pistelemään, mutta ei niitä onneksi koi syö, vaikka säästelisi seuraavalle sukupolvelle.

Kansalaisopiston kevätnäyttely alkaa olla loppusuoralla. Huomenna vielä 12-18, sitten saa ruveta purkamaan töitä ja tuomaan kotiin. Minä ajattelin hakea vasta keskiviikkoaamuna, kun silloinkin saa vielä hakea. Mulla on vielä se maton poikkilaitto puissa ja päitten hätäinen solmiminen. Jäi noin 1,5 metriä kutomatta, kun tietokone sanoi sopimuksen irti.

Viime keskiviikkona kun menin aamulla kutomaan, niin vaikka mitä tein, niin viriö ei auennut. Jos aukesikin jollain polkaisulla, niin tuli 2 pienempää viriötä, eikä kumpikaan ollut oikein. Pari tuntia tappelin sen kanssa, enkä cm:äkään saanut kudotuksi. Se siitä sitten, kun piti näyttää näyttelyvieraille sitä toimintaa (jos jotakuta olisi kiinnostanut). Meinasi tulla kiire vielä sen matonlopun kanssa, mutta loppui se stressi jo viime viikolla.

Eilenillalla kun tulin sieltä näyttelyn avajaisista, niin iski tuossa matkalla sahalaitamigreenin. Olin pyörällä liikkeellä, mutta pystyin tuon vajaan 3:n km:n matkan sentään ajamaan. Mulla kun ei ole semmosta sahalaitamigreeniä ollut kuin pari/kolme kertaa elämäni aikana. (Muuta migreeniä senkin edestä.) Muuta selitystä en keksinyt kuin sen, että oli kaikki lävet siellä näyttelyssä auki, kun oli niin kuuma. Istuin hetken aikaa jossain ristivedossa ja siitä se tuli. Kyllä oli kauhea olo hetken aikaa, vaikka otin lääkettä, piti silti mennä nukkumaan iltauutisten aikaan, eli 20.30. En vissiin täysin nukkunut, huilasin pitkälläni noin ½ tuntia. Sitten helpotti senverran, että sain iltapuuron syötyä ja jaksoin vielä hampaat pestä. Tuntui ennen sitä huilaamista, etten jaksa enää mitään sillä illalla. Vieläkin on pää arka, eli ei ihan kunnossa vielä.