Iski ihan hillittömän inspiraation torstaina. Se inspis tuli blogista PaulaKristiina ja heti piti etsiä kaikkia puuvillalangan nupuloita. Niin olen innostuneena virkkaillut, että niskat on ihan jumissa. Koukku mulla on 1,5, mutta eivät nämä langatkaan mitään paksuja ole. Eilenillalla sain melkein valmiiksi. Vieläkin puuttuu sitä reunusta johon kumilangan pujotan. Kävi niin ykstoikkoiseksi kun ajattelin virkata tummansinisestä siihen reunaan. Pelkkää pylväsriviä, teen reunaan harvempaa, kyllä siinä kumilanka pysyy. Sovittelin päällistä satulaan illalla. Kyllähän se siinä pysyisi, mutta ei pysy kun siihen takapuolen iskee. Ainakin poiskäydessä putoaa.





Eihän tämä virkkaus ole ollenkaan mun laji mutta nämä African kukkaset onkin eri maata. Niihin jää koukkuun. Vielä meinasin muutaman suojuksen virkkailla. Ne olis semmosta ulkonaistumistyötä kun mallin osaa ulkoa ja ottaa tarpeeksi lankoja siihen aurinkotuolin viereen.




Pitihän se assistentinkin saada itsensä kuvaan. Poika näppäili kuvia ja aika monta sai ottaa, ennenkuin oli kisun naama päin kameraa. Oikein nauratti kun aina se käänsi pään toiseen ja taas toiseen sivuun.

Monessa blogissa näkyy nyt African kukkia kun se ohje on viimeisimmässä SuuriKäsityölehdessä. Minä vaan virkkailen lontoonkielellä vaikka en sitä edes ymmärrä. Onneksi kuvat on niin selviä, että niiden perusteellakin selviää.



Toiselta puolelta ja toiselta. Yritin noihin koloihin tehdä muutaman pylvään ylimääräistä mutta kauniimpi olisi tullut ilman. Prototyyppi ei aina ole paras. Kyllä se siitä vielä kehittyy kun useamman tekee.



Nyt taitaa tulla kevään ensimmäinen lämmin päivä. Tuolla jo terasseilla ottivat kalj.....eikun aurinkoa.