Mikähän siinä on, kun välillä on vaikka kuinka paljon kirjoitettavaa ja välillä ei synny juttua mistään. Se on vissiin tuon kurjan ilman syytä. Olo on kuin jyrän alle jääneellä. Mullakin kun toi selkä reistailee, niin nyt ei ole mikään hyvin. Tämmöset ilmat on kyllä myrkkyä vähänkin reumaattiselle ihmiselle.

On sitä joulua jo vähän täälläkin aloiteltu. Tiistaina aamulla kävin kaupassa ja oli jauhettu porsaanmaksa tarjouksessa eli puoleen hintaan. Otin siitä sen enempää miettimättä 2x600g ja ajattelin, että riittää tuon maksalaatikon tekoon. En silloin kaupassa kyllä yhtään muistanut, että mitä sitä laitetaan yhteen annokseen. Kun pääsin kotiin, niin etsin sen jouluisen lehtileikkeen, missä on kaikki jouluruokien ja leivonnaisten ohjeet. Siinä luki, että yhteen annokseen tulee 300g. Eipä muuta kuin tulta hellaan ja etsimään tarpeeksi isoa kattilaa. Tiesinhän minä heti, että 5 litrainen teflonkattila on liian pieni nelinkertaisen maksalaatikon tekoon. Siinä kävi sitten niinkuin Pekka Puupäälle riisipuuron keitossa. Otin sovinnolla toisen kattilan avuksi, että sain kaikki ainekset mahtumaan.

Yhden satsin paistoin silloin tiistaina ja toisen eilen. Yhden uunillisen pakastin ilman paistamista. Saa sitten jouluksi paistaa. Joku kotiväestä tuossa mainitsikin, että eikö niitä laatikoitakin voisi tehdä jo aikaisemmin. Tahtoo aina jäädä kaikki sille viimeiselle viikolle. Jospa nyt otan vihjeestä vaarin ja laittelen ainakin laatikoita aikaisemmin. Hedelmäkakku pitäisikin leipoa jo nyt, mutta siinä on se vaara, että tulee syödyksi jo ennen joulua. Mistähän löytyisi semmoinen piilopaikka, etten itsekään sitä söisi. Täytyy antaa jollekin lapsista piilotettavaksi, kun kaikki eivät tykkää koko kakusta.

Tämän päivän urakoin aamulla hakemieni saraheinien kanssa. Pesuvadillinen tuli roskia, mutta vaan vähän vadin pohjalle käytettäviä pätkiä. En siis leikannut niitä vielä sopivan pituisiksi, vaan semmoisiksi puolivalmiiksi. Tiedä sitten paljonko niissä on kunnon olkea, tuntuivat niin taipuisilta. Kunhan kuivuvat, niin sitten näkee vasta tuloksen.

Kehräämistäkin yritin jossain välissä tehdä, mutta selkä ei oikein tykännyt. Vasta on 1 rulla sitä, jossa laitoin vuorotellen ruskeaa ja valkoista. Toinen pitäisi saada, että näkisi mitä siitä tulee. Laiskotus on vissiin vaivannut ämmää. Sitä kun yrittää montaa laatua tehdä, niin mitään ei tule valmiiksi. Välillä täytyy lukaista näitä blogejakin, että mitä ihmiset ovat saaneet aikaiseksi. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Minä kuulun noihin jälkimmäisiin, olen hidas, laatu on tarkeämpää kuin suuri määrä tai kova vauhti.