Olen itse niin ihastunut siihen huivimalliin, jolla neuloin sen vihreän huivin, että aloitin eilenillalla itselleni samalla mallilla. Lankana on sama lanka, mutta väri tumma violetti tai jotain sinnepäin. En saa siitä yhtä isoa kuin tyttäreni huivi, kun minulla on vaan 3x25 g:n kerää. Nyt kun osaan sen mallikuvion ulkoa, niin luulisin, että saisin sen vähän nopeammassa tahdissa valmiiksi kuin edellisen.

Yhtenä iltana pengoin lankavarastojani ja yritin aloittaa monella langalla huivia, mutta purkuun meni ne aloitussilmukat. Ei mikään, varsinkaan paksumpi lanka tuntunut sopivalta. Kun tottuu jostain niin ihanasta langasta neulomaan kuin mitä olen neulonut, niin sitä vertaa muihin varastossa oleviin lankoihin. ( Niitä on aikalailla, niinkuin muillakin neulojilla.) On se vaan kumma, että harvoin löytyy sopivaa lankaa mihinkään projektiin. Tottakai uudet langat ovat aina ihanampia kuin vanhat, joskin poikkeuksiakin löytyy.

Noita kirjoneulekintaita en ole ehtinyt vielä tähän kevääseen aloittaa, mutta ei mua haittaa, voin vaikka kesähelteelläkin neuloa, jos sillepäälle satun. Äitini aina kevään tullen lopetti neulomisen, hän oli innokas puutarhuri, ei olisi ehtinytkään kesällä mitään neuloa. Kyllä mulla joku puuvillaneule on ollut kesäisin puikoilla, että kun oikein alkaa neulehammasta kolottaa, niin saa vaivaan apua. Jokunen pusero on varmaan keskeneräisenä jossain pussissa, kun löytyy, niin voi purkaa pois ja suunnitella ehkä toisenmallista. Pääasia, että löytyy käsille töitä, kun kipinä iskee. Ei se aina ole tarkkaa, vaikka ei valmista tulisikaan.