Niin monissa blogeissa on esitelty toinen toistaan kauniimpia patalappuja. Minäkin kannan korteni kekoon ja esittelen vaihteeksi jotain ommeltua. Vaan nämä onkin jo melkein museokamaa. Olin just päässyt ammattikoulusta 70-luvulla ja ensimmäisessä työpaikassani vaatetustehtaassa joka oli suomessa, mutta ruotsalaisessa omistuksessa. Siellä tehtiin silloin samettijakkuja joihin tuli vuori tuommoisesta ruudullisesta kankaasta. Pitihän mun tietenkin hamstrata yksi pieni säkillinen niitä samettitilkkuja kun olivat niin kauniin värisiä. Suurin osa siis tilkuista vielä käyttämättä, mutta tallessa on vieläkin se säkki.


Innostuin sinä kesänä tekemään aplikoimalla noita patalappuja enemmänkin, siis niin paljon, että vieläkin löytyy käyttämättömia. Tuo yksi käytetty on vaan siksi joukossa, että näkyy paljonko on käytössä muuttunut. Eihän niitä usein tule pestyä, mieluummin ottaa sitten uuden ja heittää vanhan pois. Vaan juuri tuo patalappu oli ukostani vissiin niin rakas, että noettuaan sen jossain, pesi ja hyvä tuli, eikun käyttöön edelleen. Äitini käytti jatkuvasti ja tykkäsi, kun ei polttaneet käsiä, niinkuin jotkut villalangasta virkatut. Hiiretkin olivat viimetalvena maukkaiksi havainneet, kun olivat syöneet nuo aplikaatiokuvat kokonaan pois. (Tilalle olivat tehneet aikamoisen kasan papanoita.)Vissiin niissä oli vielä häivähdys jostain ruoasta, vaikka ei oltu viiteen vuoteen käytetty. Kun on tyhjänä ja kylmillään koko tupa äidin kuoltua.


Piti sitten väkästää tuo täytekakkukin, kun mikrotukihenkilöllä on tiistaina 14-vuotisynttärit. Otettiin vähän etukäteen tuo päivän vietto. Poika oli jo aikaisemmin tilannut oikein mansikkakermakakun eikä mitään Flora Vispillä kuorrutettua. Muuten on mun tekemä, mutta nuo päälikoristelut on pojan käsialaa. Olivat koulussa köksän tunnilla tehneet noin ja hyvää oli ollut. Minä aina roppasen nonparelleja päälle, saa nopeasti valmista. Väliin laitoin raakamansikkasurvosta, missä ei nimeksikään sokeria ja kermavaahtoa laitoin myös.  Kahdesta kohtaa halki ja kostutukseen vaan pelkkää hanavettä. Tulee mielestäni liian äitelää, jos laittaa jotain mehua. Pojat on molemmat perineet mun hyvän kakunsyöntitaidon, eli ei mitään kolmen sentin viipaletta vaan mieluummin oikein kunnon pala.