Eipä tarvinnut kauas lähteä taaskaan sienimetsälle, kun tuossa nurkan pielessä sienestin. Lisäksi kun laitoin muutaman metsästä löytyneen kanttarellin pannuun, niin 2 kertaa sain syödä perunoitten kanssa. Ukkoni kiukutteli, kun laitoin samaan pannuun, hän kun ei olisi syönyt kuin kanttarellit. Kun molempia oli vähän, niin ajattelin yhdistää, että tuli vähän enemmän. Pilkoin sienet pannuun, haihdutin nesteet pois, lisäsin hiukan öljyä, pilkotun sipulin, vähän vehnäjauhoja ja maitoa. Sain siis herkutella ihan yksin.



Tänäaamuna oli surullinen tunnelma. Vein meidän kanille kurkunpääpalasen, joka ei ollut leivälle kelvannut. Mikko-pupu makasi häkissään siellä kakkanurkassa semmosessa asennossa, että tiesin sen kuolleen. Katsoin vähän aikaa, että kohoileeko vatsa hengityksestä, mutta ei kohoillut. Avasin häkin luukun ja koitin kädellä, ihan oli jo kylmä. Oli varmaan yöllä joskus kuollut. Vielä eilen illansuussa hain ulkoa ison nipun voikukan lehtiä ja kaikki oli vielä illalla syönyt. Nuorempi tyttömme hoiti iltaisin aina syömiset ja vesiastian, silloin oli vielä elossa. Johan sillä ikää olikin, 12 vuotta ja noin 3 kuukautta päälle. Alunperin kaneja oli kaksi, samasta poikueesta. Toinen, Ville, kuoli vähän ennen joulua 2006 ja tämä jaksoi näinkauan pidempään. Jotenkin oli koko aamupäivä semmoinen kummallinen olo, mutta onneksi on kissat.