...sanoivat lapset pienenä. Tänään leivoin 2 kääretorttua, kun osa tykkää vaaleasta, osa taas tummasta. Laitoin kumpaankin 3 munaa, kun puuhellan uuniin mahtuu pienempi pelti kuin sähköhellaan. Paistoin peräkkäin ja täytin samanaikaisesti molemmat.



Vaalean täytteenä on omenahilloa ja kermavaahtoa, johon ripottelin vaniljasokeria ennenkuin rullasin.
Tummassa on kermavaahtoon sekoitettu Marianne-karkkihakkelusta, hakattu siis karkit huhmaressa hienoksi. Terveellisempi vaihtoehto olisi käyttää puoliksi kerman kanssa rahkaa.
Tämä tumma torttu onkin nimeltään Marianne-torttu ja oikeassa ohjeessa siinä on täyte puoliksi kerma/rahka.

Kuvattavaksi jäi päiväkahvin jälkeen tuommoiset pätkät. Olen jo pidemmän aikaa leiponut aina 2 torttua kerrallaan, kun ei isossa sakissa yhdestä tulisi muuta kuin tappelu.

Kun otan torttulevyn uunista, niin kumoan sen sokeroidulle pyyheliinalle. Tosin sen sokerinkin voisi jättää pois terveydellisistä syistä. Pyyheliinalta irtoaa tosi hyvin torttu pois. Ihmiset valittaa, ettei tahdo lähteä sokeroidulta leivinpaperilta, mutta koittakaapa pyyheliinaa.

Huivi ei ole paljoa edistynyt, kun en sitä urakalla tee. Tämä blogien lukeminen ja kommentointi vie aikalailla aikaa ja kun vielä vuodatus tässä tökki päivänä muutamana.