Vielä ei tarkene ilman käsineitä, ainakaan mopolla ajaa. Mikrotukihenkilöni tuunaili tässä keväällä mopoaan. Laitteli tarroja, joissa on mustaa ja vihreää. Kyseli että ehtisinkö neulomaan hänelle uudet kintaat joissa väreinä juuri nuo vihreä ja musta. Ihmettelin vaan että kestääkö se mopo käsissä kun kinnas on sentään luistava. Kestää kuulemma.



Viikko siinä neulomisessa taas meni. Ne menee nykyään nuo viikot niin nopsaan, että mitään ei kerkiä. Viimesunnuntaina haettiin mallia Eeva Haaviston kirjasta: 100 Kansanomaista kuviokudinmallia, nro 94. Kiva oli neuloa semmoista mallia joka ei ollut tuttu. Huomasin ohjeessa pari pientä virhettä, toisen korjasin, toisen huomasin vasta kun olin ohittanut sen kohdan, enkä viitsinyt purkaa. Oli vaan yhdestä silmukasta kyse.

Lankoina 7 veljestä vihreä ja musta kirpparilta ostettu POLARITA-täysvillaa. Silmukoita oli 16 puikolla ja neuloin 2½:n puikoilla. Aloitin ensin isommilla kun tuo veljeslankakin on niin paksua, mutta tuntui että tulee liian suuret. Kun se mallikuviokaan ei antanut kaventaa. Tein sitten 64 s:lla niinkuin kuvio vaati. Eikä tulleet yhtään liian suuret.

Vielä pitää näyttää kuva tuosta pienestä kaktuksesta joka kukki syksyllä vissiin yhdellä kukalla kun toin ulkoa sisälle. Tälläviikolla kastellessani kukkia hämmästyin kun oli niin salaa väsännyt nuppujaan ja sitten räväytti auki. Eihän niitä nytkään ole kuin 2 mutta siinäkin on silmäniloa ihan tarpeeksi. Minä kun en ole viherpeukalo, enkä jaksa paljon kastelua enempää kukkia vaalia, niin jaksan kyllä sitten kiitellä niitä jotka yllättävät.