Tein oikein kokeen, että kuinka ohutta lankaa pystyn kehräämään. Laitoin tuon ohuen sukkalangan viereen vertailun vuoksi, neulon tuota sukkaa 2:n puikoilla. Tuli tästä omasta langasta melkein vielä ohuempaa. Oikein sopivaa huivilangaksi, vaikka ukko totesi, että pilalla on. Meinaten, että eihän tuo kestä sukkalankanakaan, kun on noin ohutta. Näistä viimeisistä kehruista on 2 vyyhtiä tätä ohutta, 73 g ja 78 g. Tekisi mieleni värjätä joksikin, mutta kun ei ole tuota värjäyskokemusta, niin taitaa olla parasta jättää aidonväriseksi.



Eilenillalla kun sain pestyä nuo vyyhdit, niin jatkoin taas kehräämistä. Enpähän saanut oikein mitään aikaiseksi, kun alkoi tökkimään ja pahasti. Tänäaamuna meinasin jatkaa, mutta ei olisi kannattanut istua koko rukin ääreen. Ei ole tämänpäiväinen kehrääminen siunattu, kun ei mistään tule mitään. En ole montaa metriä saanut aikaiseksi, kun koko ajan katkoo, eikä eilisen päivän ohutta lankaa saa millään aikaiseksi. Vielä kaiken muun lisäksi meni nyöri poikki, se jonka uudestaan tässä taannoin tein. Luulin, että vika olisi ollut siinä, mutta ei onnistunut kehruu nyörin korjauksen jälkeenkään. Löin esiliinan tuoliin ja sanoin, että lähden blokkaamaan.

Huono onni senkun jatkui, kirjoitusvirheitä tuli ihan solkenaan. Vaikka ihan normaalisti kirjoitin, niin piti pyytää vanhin poika apuun. Luuli, että näppäimistön patterit olivat lopussa, mutta ei ollut vika siinä. No nyt sentään onnistuu kirjoittaminen.

Nyt sitten kun tökkimään alkoi, niin päätin, että täytyy tehdä vähän paksumpaa lankaa. Se vaan ei olekaan niin helppoa tuon ohuen teon jälkeen. Siksihän mulla kesti niin iankaikkisen kauan, ennenkuin sain nuo 2 vyyhtiä valmiiksi. Täytyy taas arkena harjoitella tuon paksumman langan kehräämistä, tuskin uskallan huomennakaan koittaa. Voi olla, että tämmöinen pyhätyö ei saa siunausta, siksi se on niin vaikeaa. Kaikkein tyytyväisin olen siihen ihan ekaan vyyhtiin, se on mielestäni melkein täydellinen. Siis se vyyhti jonka esittelin tuossa joku kirjoitus alaspäin.

Viikolla sitten löytyivät ne piilossa olleet rukinrullat, kun oikein paneuduin etsimiseen. Se on vieraassa vintissä vaan aika vaikeaa, kun pahvilaatikoita on paljon, eikä mitään hajua, että missä laatikossa ne ovat. Suht' pienellä hakemisella sentään osuin oikeaan.

Käsikarstojakin löytyi 3 paria ja ihan ilman ruostetta, kun olivat paperipussissa ja toiset sanomalehteen kääritty. Siinä lehdessä oli päiväys maanantai lokakuun 30 vuonna 1961. Joten eipä ole niitäkään karstoja ihan pieneen hetkeen käytetty. Mulla on nyt täällä kaupungissa kuudet käsikarstat, että senkun valitsee vaan parhaat. Kaikkein uusimmat eivät ole mielestäni parhaat, kun ne on jotenkin raskaat ja jäykät. Semmoiset vanhat, mistä puuttuu piikkejä ja ne piikit liikkuu, niin ovat kaikkein käteen sopivimmat.