Jouduin tänään sen tosiasian eteen, että purkuun meni, tämä tekele, joka on ollut kesken melkein 10 vuotta. Tämän on pitänyt valmistua ennen noita angoramyssyjä, mikähän on projektin keskeyttänyt. Varmaan se angoralangan ihanuus.



Mietin siinä purkaessani, että millähän mallilla olen tuota tehnyt ja niinkuin salama kirkkaalta taivaalta se pasahti päähän. Tuon suuremman kuvion olen ottanut eräästä Valittujen Palojen käsityökirjasta. Taas voisi soveltaa kuviota vaikka kirjokintaisiin, kun sitä Haaviston kirjaa en omista. Lankoina olivat nämä:


Tuota otsikkoa myötäillen, koi oli iskenyt hampaansa tuohon punaiseen lankaan. Se oli vissiin makoisampaa, yhtään ei ollut hampaanjälkiä tuossa mohairlangassa. Olisi luullut, että kun molemmat on kaupasta ostettu, niissä olisi ollut koinsuojaus. Ilmeisesti ei sitten ole ollutkaan.

Siitä on ja muutama vuosi aikaa, ( voi olla 6-7 vuotta) kun ajattelin tehdä tosiaan tuon myssyn valmiiksi ja otin sen esille. Ihmettelin, että siihen mihin neulominen oli loppunut, oli punainen lanka poikki. Kun tarkemmin katselin oli siinä reikiä useammassakin kohdassa. Tuli ensin mieleen, että nuorempi poikani oli silloin alle kouluikäinen, jos olisi saksilla napsinut. En muista kovistelinko häntä silloin ja kysyin äsken muistaako hän asiasta mitään. Ei muistanut, enkä minäkään muistanut.

Niin sitten otin urakan ja purin pois koko tekeleen. Yhden ison kuvion keskellä oli iso reikä ja siitä kohdasta tulikin monta metrin pätkää.



Tällaisella värkillä minäkin teen vyyhtejä, on äitini peruja. Se on sentakia likaisen näköinen, kun äiti lankoja värjätessään käytti sitä hämmennyskeppinä. Joku jossain blogissaan esitteli uutta hienoa isänsä tekemää vyyhdinpuuta. Voi olla, että tämä on minun isäni tekemä, ei tullut koskaan kysyttyä.