Tämä on minun ensimmäinen huivini tälläerää. Tarkoittaa siis sitä, että olen joskus 30 vuotta takaperin neulonut pitsineuleella kolmiohuivin. Se oli omien (äitini) lampaitten villasta kotonakehrätystä langasta tehty. Malli oli oma, eikä niin symmetrinenkään, mutta tallessa se on vieläkin ja lämmittää. Luonnonvalkoinen, kun silloin oli vain valkoisia lampaita.

Siis tämä Zetor-huivi tuli nuoremmalle tytölleni ja tein sen viimesyksynä. Kuva on tosi epäselvä, kun harjottelu kuvanotossakin on kesken. Lankana oli Tallinnasta ostettu ohut merinovilla 100g:n kerä. Olisikohan huivi painanut 70 g tai sitä luokkaa. Ihana neuloa, kun minä tykkään ohuesta langasta ja pienistä kuvioista.  En minäkään osannut tätä oikein  aloittaa niskasta, en ymmärtänyt  lukemaani  ohjetta.  Piiloonhan se  jää  niskahiusten alle, se aloitus. Ihan turhaan sitä venyttelinkin, kun tyttö pitää sitä kaulahuivina, niin siinä sakarat häviää.

Aloitinhan minä itselle viime juhannuksena Minttumaari-huivia, mutta se on vieläkin kesken ja lie jo johonkin hävinnytkin. Tahtoo olla vähän liian kanssa noita keskeneräisiä töitä. Kyllä sen oman huivin loppuun teen, kun se on niin hieno malli, mutta noi tyttöjen tahtomiset ajaa joskus edelle.