Meillä loppui joulunaika tänään, niinkuin ennenvanhaankin. Saatiin korjattua kaikki koristeet pois ja niitä oli paljon. Levittämiseen en paljon osallistunut, mutta poiskorjaamiseen piti sitten osallistua. Niin hyvää teippiä oli lapset löytäneet joulukuvien taakse, ettei meinanneet irrota ovista sitten millään ilveellä. Hyvä etteivät vanhat joulujulisteet ollet entisiä, kun piti puukkoakin käyttää apuna. Kun olisi ollut K2r:ää, eli sitä uuninpuhdistusainetta, niin olisi ne teipit ainakin sillä saanut irti ovesta. No saihan ne, kun kynsiä käytti, kenellä kynnet oli pisimmät.

Käsitöitä en tänään ehtinyt paljoa tehdä, kun oli muutakin hommaa. Iltapäivällä tuli soitto eräältä ystävältäni 82-vuotiaalta mummelilta. Hän pyysi kylään, kun kuulemma vapaus nyt loppuu tänäiltana. Ilmoitin hänet kansalaisopiston kudontaan, kun hänellä ei ole nettiyhteyttä. Niin ihana vanha ihminen, siellä nimenomaisessa kudonnassa olen häneen juuri tutustunutkin 3-vuotta takaperin, kun itse menin ekan kerran kutomaan. Itseäni en nyt ilmoittanut, kun olisi kotonakin niin paljon tekemistä.

Tässä vielä kuva viimekeväisestä riemunkirjavasta matosta. Toiset kutoivat mustaa ja valkoista, mikä oli mielestäni aika yksitoikkoista. Kuvaakohan se ihmistä itseään, minkäväristä päästelee menemään.


Minä olen vielä alkutekijöissä tässä matonkutomisessa ja suunnittelijan vikaa ei ole minussa yhtään. Kyllä ne lattialla ihan kivoilta näyttivät, ovat niinkuin kesämatot.