Kun hidas olen, niin hidas olen, joten täytyy vaan nyt näyttää sitä keskeneräistä huivintekelettä. Alkoihan se viimein onnistumaan se palojen yhdistäminen. Jotenkin otan kaikki ohjeet niin vakavasti, että alkuun en millään ymmärrä, mitä siinä ohjeessa todella lukee. Kun vähän aikaa yrittää ja lukee ohjetta ja taas yrittää, niin alkaahan se raksuttaa.

Vaikka noita neliöitä äkkiä virkkaakin ja yhteen liittää, niin hidasta se silti on. Tuntuu että hartiatkin on ihan jumissa, jotenkin nostan hartioita siinä virkkuun aikana. Toinen huono on tuo ranteen edestakaisin veivaaminen, minkä virkkaus vaatii. Varmaan siksi en niin tykkääkkään virkata, neulominen on armeliaampaa käsille.

Tämän kuvan liittämisessä on ollut ongelmia. Kun tämäkin on vielä iso, niin ensimmäinen ei mahtunut tauluun ollenkaan. Mikrotukihenkilön avustuksella saatiin jotenkuten pienennettyä. Vaan ei olisi onnistunut minulta yksinään.

Kiitos kaikille avustajille tuolla edellä, kun silloin harmittelin, etten osaa noita paloja yhdistää. Kyllä täällä blogistaniassa aina avun saa, se on kiva juttu.