Kun nämä kylmät kelit vaan jatkuu, piti neuloa myssy. Tässä myssyssä harjoittelin taas sitä lontooksi neulomista. Tämä pyöreän pitsineuleen teko on vaan niin koukuttavaa. No eihän siinä paljoa kielitaitoa tarvittu kun kaaviota seurasin. Kirjoitettu ohje olisikin sitten asia erikseen.

Ohjetta otin tästä tilaamastani kirjasta, malli "Majbritt 1"  ja neuloin mallikuvion loppuun. Sitten alkoi lankakin jo näyttää loppumisen merkkejä. Kaventelin turhat silmukat pois ja neuloin reunaan muutamia kerroksia ainaoikein neuletta.

Lankana jämälangat nuoremmalle tytölleni neulomastani huivista. Myssyyn meni yksi KIDO MOHAIR, 25g:n kerä ja 3g päälle, joka oli jäänyt tähteeksi siitä huivista. Neuloin myssyn kahdenkertaisella langalla eli otin lankaa sekä kerän sisältä että päältä. Puikot olivat 2½, ensin KnitPron lyhyet sukkapuikot ja välissä vähän pidemmät bambupuikot. Kun ei nekään riittäneet vaihdoin 60cm:n pyöröihin.

Valoa vasten näkee tuon mallikuvion paremmin.

Satulansuojakukkia olen koukutellut kolmeenkin satulaan mutta en ole saanut niitä vielä satulan muotoon. Kivempi on vaan virkata aina uusi kukkanen. Kaivoin taas sen Africankukkapeiton tekeleenkin tuolta kaapista. Joskohan sen tulevana kesänä saisin valmiiksi. Elokuussa tulee kaksi vuotta siitä kun aloitin. Viimevuonna jo suurimman osan eli yli 300 palaa yhdistin mutta vielä puuttuu pituudesta muutama kukkanen.

Nyt sitten loppui tuo edellisessä mainittu arvontakin. Koitan saada onnekkaat selville tämän päivän aikana kunhan "onnionnetar" tulee koulusta.

Edit: Arvonta suoritettu ja arpa suosi Irkkua ja RANTAPUIKKOA.

Tällaiset tossukat tein väliaikatyönä. Olivat tarpeeksi helpot semmoiseen aivottomaan toimintaan. Aloitin jonakin päivänä tuossa ulkona istuskellessani kun vielä tarkeni. Näissä kun ei sen vaikeampaa ohjetta ollut kun vaan neuloin eteenpäin.



Tein kahta kokoa mutta molemmat ovat omaan jalkaani melkeinpä liian suuret. Vaikka minulla on iso jalka (40), niin se on kapea ja matala. Tuossa mallissa jäi jalan päällä oleva renksu heilumaan. Muutenhan tämä malli sopii jalkaan kuin jalkaan.



Lankana on joku akryylilanka, jonka olen saanut. Väri ei ole yhtään mieleeni eikä edes sovi näin keväällä kun kaikki on niin kaunista. Jospa pidän pikkuruiset arpajaiset ja palkintona kahdelle kommentoijalle nämä tossukat. Aikaa seuraavan bloggauksen ilmestymiseen ja vain tämän kirjoituksen kommentit otan huomioon.



Tasapainon vuoksi jotain kaunistakin. Toinen näistä "santuista" eli tämä kirjava on minun ja pienemmän kisun yhteistä työtä. Emosanttu tuossa vieressä on kovin yksivärinen. Kirjoitin joskus viimevuonna että pikkukisu taitteli lehtiä ja minä panin multaan. Syntyi tuollainen mutaatio. Minä kun luulin ettei minulla ole yhtään viherpeukaloa, niin taitaa sitä vanhemmiten siksikin tulla.

Muistakaa että vain tämän kirjoituksen kommentit osallistuvat arvontaan. Voi myös olla osallistumatta jos ei halua tossuja.

Tulihan tämä kaulahuivi valmiiksi. Viimeistely kesti muutaman päivän. Mikä siinä olikin niin vaikeaa, etten saanut kostutettua ja laitettua venytykseen. Kun ei sentään ollut kuin muutamasta nuppineulasta kyse eli 2x7 neulaa.



Niinkuin tuolla edellä kerroin,  lanka (Hopeasäie Woolase) oli jämälankaa huivista jonka sain valmiiksi ennen vuodenvaihdetta. Tämäkin huivi on Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen, malli on KIELO. Valmis pituus 110cm ja leveys 20cm. Painoa 38g ja tähteeksi jäi 120cm langanpätkä. Tulee jokukin lanka käytettyä loppuun ettei jää jämiä.

Tässäkin oli noita nyppyjä, joita rakastan mutta vieläkään en saa nurjalla neulottua edes 5:ttä silmukkaa yhteen. Käytin taas virkkuukoukkua apuna. Hidastahan se on mutta eipä mulla kiirettä ollutkaan.



Tuo toinen pää silmukoitiin kiinni suoraan osaan. Sepä ei mennytkään ihan niinkuin piti. Vaikka kuinka monta kertaa aloitin ja taas peruutin. Ymmärsin kyllä ohjeen että miten silmukoidaan mutta kun ei niin ei. Tein sitten omalla tavallani ja kyllähän se jäljessä näkyy ettei se oikein ole. Annoin itselleni luvan tehdä väärin että saan pois käsistäni. Eikä se sitäpaitsi näy kaulassa ja tuskin kukaan paitsi mallin suunnittelija huomaavat eroa. Vaikka itselleni vähän suutuinkin ei se yhtään auttanut.

Glada Vappen vaan kaikille ja kiitos hirveesti edellisen kommentoijille. Jos ja kun en varmaan ole ehtinyt kaikkia henk.koht. kiittämään.

Iski ihan hillittömän inspiraation torstaina. Se inspis tuli blogista PaulaKristiina ja heti piti etsiä kaikkia puuvillalangan nupuloita. Niin olen innostuneena virkkaillut, että niskat on ihan jumissa. Koukku mulla on 1,5, mutta eivät nämä langatkaan mitään paksuja ole. Eilenillalla sain melkein valmiiksi. Vieläkin puuttuu sitä reunusta johon kumilangan pujotan. Kävi niin ykstoikkoiseksi kun ajattelin virkata tummansinisestä siihen reunaan. Pelkkää pylväsriviä, teen reunaan harvempaa, kyllä siinä kumilanka pysyy. Sovittelin päällistä satulaan illalla. Kyllähän se siinä pysyisi, mutta ei pysy kun siihen takapuolen iskee. Ainakin poiskäydessä putoaa.





Eihän tämä virkkaus ole ollenkaan mun laji mutta nämä African kukkaset onkin eri maata. Niihin jää koukkuun. Vielä meinasin muutaman suojuksen virkkailla. Ne olis semmosta ulkonaistumistyötä kun mallin osaa ulkoa ja ottaa tarpeeksi lankoja siihen aurinkotuolin viereen.




Pitihän se assistentinkin saada itsensä kuvaan. Poika näppäili kuvia ja aika monta sai ottaa, ennenkuin oli kisun naama päin kameraa. Oikein nauratti kun aina se käänsi pään toiseen ja taas toiseen sivuun.

Monessa blogissa näkyy nyt African kukkia kun se ohje on viimeisimmässä SuuriKäsityölehdessä. Minä vaan virkkailen lontoonkielellä vaikka en sitä edes ymmärrä. Onneksi kuvat on niin selviä, että niiden perusteellakin selviää.



Toiselta puolelta ja toiselta. Yritin noihin koloihin tehdä muutaman pylvään ylimääräistä mutta kauniimpi olisi tullut ilman. Prototyyppi ei aina ole paras. Kyllä se siitä vielä kehittyy kun useamman tekee.



Nyt taitaa tulla kevään ensimmäinen lämmin päivä. Tuolla jo terasseilla ottivat kalj.....eikun aurinkoa.

Kävin viimeviikolla pikaisesti tuolla lähimpänä olevalla kirpparilla. Olin oven takana jo ennen avautumisaikaa, niinkuin moni muukin. Monella oli mukana isot kassilliset täynnä tavaraa. Veivät siis myyntiin. Yhdessä pöydässä oli näin ihania lankoja ja tietäähän sen etten päässyt ohi ilman että vyyhdit tarttuivat käteeni. Tuossa valkoisessa lapussa lukee että käsin värjätty.



Vielä jäikin pari vyyhtiä, jotka eivät olleet mun väriä, oranssinruskea ja turkoosi. Nämä ovat ihan täyttä villaa ja vyyhdin paino 200g. Hinta oli mielestäni edullinen, 10€ vyyhti. Kyllä näistä jotain saa, kunhan nyt vähän aikaa marinoituvat tuolla muiden kaltaistensa joukossa.

Ei enempää eikä vähempää vaan pitsihuivia on tulossa. Tämä lankahan on samaa josta neuloin sen edellisen nyppyhuivin viimevuoden viimehetkillä. Kun aina jää noita langanloppuja niin nyt otin semmoisen mallin, johon luultavasti saan langan kulutettua loppuun. Tuo huivi kun on kapea ja suorakaiteen mallinen, niin teen vain niin pitkän kuin lankaa riittää. Mallissa toinen pää tehdään erikseen ja silmukoidaan tuohon pidempään osaan. Täytyykin ottaa se pään neulominen heti asiaksi ettei käy niin että neulon vaan ja lanka loppuu.



Sitten vielä näytän mitä sain kun huusin hep.



Huopatossusen blogissa oli esillä tämä sama kauluri ja hän oli kirjoittanut sen bloggauksen loppuun että ensimmäinen joka huutaa hep, saa kaulurin. Minä "matti myöhäisenä" muutaman päivän viiveellä luin ensin blogikirjoituksen ja sitten vielä kommentit. Yhdessäkään ei ollut sanaa hep. Minähän heti innostuin. Olen monasti miettinyt että pitäisi tehdä joku kauluri noiden huivien rinnalle. Ihanasti lämmittää kaulaa, eikä pahemmin pistele, olen tyytyväinen.

Nyt on taas jotain näytettävää kun sain valmiiksi nämä pitsihihattimet vai pelkät hihatko ovat. Mustan kuvaaminen on aina yhtä vaikeaa, harmaalta näyttää. Nyt pitäisi osata käsitellä kuviakin kun olen kurssin käynyt. Siinä menee vaan niin kauan aikaa että mieluummin laittaa käsittelemättä kun jokaisen kone näyttää värit vähän eri tavalla.



Lankana on DROPSIN BabyAlpaca Silk ja puikot 3 ja 3,5. Mallikuvio on MODA 2/2009, naisen toppi nro 28. Sillä samalla kuviolla tein kesällä 2010 ne muutamat parit sukkia. Kuvion mallikerta oli helppo sovittaa myös näihin hihattimiin.



Lankaa oli varattuna kaksi 50g:n kerää mutta molemmista jäi vähän tähteeksi eli 15g. Lankahan on niin ihanan pehmeää ettei varmaan pistele herkempääkään ihoa. Neuloin pyörönä eli ilman saumaa. Lisäsin vaan silmukoita oletetussa sauman paikassa. Siksi ne tuossa kuvassa näyttävät niin merkillisiltä. Nopeamminhan olisi neulonut vaan suoraa pötköä mutta tein nyt näin. Hyvin istuvat käsiin mutta paljaassa ihossa eivät kyllä pysy hetkeäkään ylhäällä. Huomasin vaan tuossa kun kuvattiin pojan kanssa niitä. Täytyypä mainita tilaajallekin, ettei tule yllätyksenä.

Sitten onkin taas vuorossa noita jonkun aikaa huilanneita omia teelmiä. Se edellinen purettu Unikko-malli kutkuttelee kun tuli sitä mallikuviota jo harjoiteltua. Laitoin sentään muistiinpanoja että tiedän montako silmukkaa luon aloitukseen.

On tästä jo muutama viikko aikaa kun sain Huopatossuselta tämän tunnustuksen. Lupasin heti jakaa mutta unohdin samantien.



Tämä tunnustus tulee jakaa pitkäaikaisille blogituttavuuksille. Täytyypä tarkistaa ketä alkuaikojen tuttuja käy vielä kommentoimassa.

Sinikka
Marjut
Susu
Seijasisko
Matleena

Kiitos seurastanne vuosien varrella.

Ihan kohtsiltään saan valmiiksi aivan ihanat pitsihihattimet. Toinen valmistui jo tänään mutta ei siinä toisessakaan varmaan kauaa mene. Siis siitä päättelen kun ekassa jouduin taas tekemään sitä neulo-pura-neulo-pura, ennenkuin tuli sopivan kokoinen. Tein muistiinpanoja, niin toisen luulisi menevän melkein itsekseen. Eivät tule itselle, eikä tytöille, vaan on tilaustyö.

Hyvää Pääsiäisenaikaa!

Tuli tässä viikolla joku mielenhäiriö ja ajattelin että puran pois sen pari viikkoa takaperin esitellyn huivintekeleen. Niin myös tein eräänä iltana ja nyt on langat taas alkutekijöissään. Ukkoni meinasi että pitikö sitä noinkin pitkän matkaa neuloa ja sitten aloittaa purkaminen. Minä harvoin teen mallitilkkua mistään neuleen alusta. Sitten kun teen, niin teen kunnollisen kokoisen.

Siinä neuloessa vaan tuli mieleen että eipä taida olla senlaatuisella huivilla käyttöä. Villatakki voisikin olla toinen juttu. Kun sitä vihreää lankaa tuntuu olevan sen verran että siitä lyhyen jakun saisin itselleni. Punaista samaa Angorina Lyxiä käyttämätöntä löytyy sen käytetyn lisäksi, joten muotoutui huivia neuloessa ajatus villatakista. Yhtään ei kirpaissut puikkojen poisveto neuleesta. Olen niin karaistunut siihen hommaan.

Olin tuon maaliskuun opiskelemassa ATK-kurssilla ja perjantaina sain kansalaisen @-kortin tai en vielä vaan tulee sitten postissa. Todistuksen sain ja nyt sitten pitäisi vaan käyttää kaikkia saatuja oppeja etteivät taidot ruostu. Minä kun olen luonteeltani pessimistinen, niin olen tosi yllättynyt että sain kaikki tähän korttiin kuuluvat osiot läpi ekoilla kerroilla. Mistähän kaupasta saisi ostaa optimistisuutta lisää? Onko kellään tietoa?

Siitä siis johtuu etten ole saanut mitään neuletta, edes yhtä sukkaa valmiiksi menneen kuukauden aikana. Enkä siten ole osannut mitään muutakaan kirjoittaa.

Nyt tuli kuvaton postaus mutta seuraavaan jo joku kuva saattaa päätyä.

Talvisin tunnelmin ensiviikkoon. Vähän näyttää ankeelta.

Tarkoitan tuolla otsikolla sitä että taas tämä kirjoitusväli venyy. Eipä ole valmista käsityötä esiteltäväksi. Olen tuon edellisen huivin kanssa vääntänyt, siis neulonut ja purkanut. Kun lanka on tuollaista epätasaista, meinaa tulla puolia silmukoita tai sitten ei tule ollenkaan silmukkaa. Jää vain langassa oleva lenkki puikolle ja sehän ei ole niin pitävä. Onhan tämä jo tällä hetkellä vähän isompi kuin edellisessä mutta vielä on matkaa Soilen huiviin. Soile kirjoitti ohjeessa että on 38 unikkoa ylärivissä. Minulla vasta puolet eli 19 tällä hetkellä.

Eihän tämä muuten ole vaikea malli neuloa kun Neulovan Nartun Soile on siihen hyvän ohjeen kirjoittanut. Joku keskittymishäiriö tulee välillä kun on koko kerroksen neulonut ihan väärin vaikka alussa ihan oikein on aloittanut. Tätä samaa virhettä voin toistaa yhdellä ja samalla kerroksella useaankin kertaan. No eihän siitä sitten valmista tule kovin äkkiä.

Moni oli tietoinen mistä blogista malli on. En ole muualla nähnyt tai niissä blogeissa joissa vierailen, kenenkään esittelevän samaa mallia.

Minulle tuli heti mieleen kun mallin näin; eräs lapsuusmuisto. Äitini ompeli aina meille lapsille kaikki vaatteet silloin kun olimme pieniä. Eräänä keväänä hän sitten teki meille tytöille mekot kevätjuhliin. Se mekon kuvio muistutti jotenkin tätä mallikuviota. En voi enää muistaa ihan tarkkaan kun lähenee se 50 vuotta siitä kevätjuhlasta. Yksi asia mikä hamekankaasta jäi mieleen. Se alkoi varmaan olla loppukesää, ehkä elokuuta. Niin myöhään illalla että oli hämärää. Mekon pohjaväri oli aika tummanvihreää ja siinä olevat kuviot oranssinpunaisia. Joku hehku siinä kankaassa oli kun se jäi niin mieleen.

Tämä huivihan ei ole tummanvihreä eikä kuvio oranssia mutta joku mielleyhtymä jäi kun Soile ekaa kertaa esitteli mallia. Jotenkin tuntuu että tässä huivissa pari löysi toisensa. Tarkoitan siis lankojen osalta. Valmistus vaan kestää vielä aikansa.

Tämä neulomus on pitänyt minua hyppysissään viikon verran. Ei kuitenkaan näiden lankojen kanssa vaan harjoittelin kuviota paljon paksummilla langoilla. Tein parikin aloitelmaa ja tulin siihen tulokseen että ohuempaa lankaa täytyy saada. Näyttääkö yhtään tutulta tämä malli? Onko kukaan nähnyt missään? Kuvio ei ole omani, vaan erään taitavan tekijän blogista.

Ne sopivat langathan antoivat etsiä itseään viikon verran mutta sitten kun löytyivät, alkoikin neule soljua. No ei ihan varmasti soljunut, koska tuo vihreähän on aika vaikea neuloa kun siinä on niitä lankalenkkejä. Olen ostanut kyseisen langan joskus Tampereelta käsityömessuilta. Oliskohan ollut Kauhavan kangasaitan osastolta ja siinä ei ollut mitään vyötettä. Muistan vaan että siitä korista mistä langan noukin oli lappu, missä luki että lenkkimohairia. Mitähän muuta se mahtaa sisältää?  Olen tuota lankaa useankin kerran katsellut ja miettinyt että mitähän siitä voisi tehdä. Kyllä se vaan jälkikäteenkin paikkansa löytää.

Tuo punainen on muistaakseni Angorina Lyxiä. Olen joskus 70-luvulla neulonut pikkusiskolleni siitä pipon jonka nyt purin pois. Karvathan tuosta langasta on kadonneet jo aikaa sitten mutta muuten on ihan käyttökelpoista.

Sitten vielä tällainen ihanuus oli eilen postilaatikossa. Tilasin kirjan nettikauppa The Book Depositorysta, http://www.bookdepository.co.uk/ Maanantaina laitoin tilauksen ja eilen sen tosiaan jo sain käsiini. Heti siltä istumalta piti selata läpi ja olin tyytyväinen näkemääni. Enhän minä tuota lontoonkieltä oikein ymmärrä mutta kirjassa onkin vallan hyvät piirustukset. Vinkkiä tähän kirjaan sain Pitsisukalta, tältä tosimestarilta mitä pitsineuleisiin tulee.

Poistin taas hetkeksi tuon kirjainvarmennuksen kun se on niin hankala. Tiedä vaikka kuinka moni jättää kommentoimatta  siksi että täytyy niitä kirjaimia arvuutella ja aina menee väärin. Katsotaan nyt jos ei hirveästi tulisi roskakommenttia. Eipä se ihan kaikkea ole muutenkaan suodattanut. Aina niitä on muutama tullut.

Ihana keväinen päivä oli ja huomiseksi lupasi samanlaista. Nauttikaamme auringosta ja varpusista.

Koitin taas uskaltaa värjätä pienen vyyhdin lankaa. Ei ollut tietoa siitä mitä laatua lanka oli pohjimmiltaan. Saatuja lankoja ilman vyötteitä, voi vaan arvailla. Tein minä polttokokeen mutta eipä siitäkään aina selvää ota. Ei tämä täyttä villaa ole kun jäi niin epätasaiseksi. Lankaa oli 43g ja pari grammaa nuo pienet nyyskäykset. Toinen pieni on varmaan niitä pilkullisia Novitan lankoja joista itse en ollenkaan tykkää. Mitä semmosia roskia sotketaan lankaan. Täytyy myöntää että on mullakin muutama kerä tuolla varastossa mutta enpä ole niistä mitään tehnyt. No jos yhdet säärystimet tyttöselle joskus.

Ajattelin vain näin pienesti taas koittaa ettei sitten pahasti mene pieleen jos on pieleenmennäkseen. Laitoin kattilaan vettä noin 7dl ja ehkä puolet Kool-Aid-pussista väri LEMON-LIME. Tottakai kastelin langan ennen sinne kattilaan laittoa liemen joukkoon. Kyllä minä sitä lankaa haarukalla vähän nostelin mutta en hämmennellyt. Kun väri oli kaikki imeytynyt ja vähän aikaa keitetty, menin ja huuhtelin. Yhtään ei väriä irronnut. Helppoahan tämä värjääminen on ja tulee niin kauneita lankoja siihen African kukkapeittoon.

Sitten kerron teille hyvät lukijani, pari unta jotka näin tuossa muutama yö takaperin. Ekassa unessa olin nukkumassa jossain huonekaluliikkeessä oikein sängyssä. Heräsin siinä unessa ja kello oli 4 aamuyöstä. Sängyn vieressä seisoi kaksi myyjää, nuoret tyttö ja poika. Mua jotenkin nolotti ja sanoin niille myyjille että miksi eivät herättäneet, ettei olisi heillä mennyt ylitöiksi niin pahasti. Sitten vaan otin kassini ja nyssykkäni jostain eteisestä ja lähdin pois. Mitäköhän tavaraa mulla oli niinkin paljon mukana, ei selvinnyt unessa.

Toisessa unessa olin valokuvaustehtävissa jonkun rippijuhlissa. Oli valtavan suuri niinkuin urheilukentän katsomo. Penkkirivit olivat vielä aika tyhjät, joten pystyin pomppimaan yli rivien ihan ylös asti. Olin nimittäin huomannut siellä ihan perimmäisessä yläkulmassa entiset naapurit, pariskunnan. Menin heidän luokseen ja aloin selittää emännälle että kyllä mielestäni itsepaistettu ruislimppu on parempaa ilman että laittaa sinne taikinan sekaan kaikkia vihanneksia, siis pinaattia, nokkosta tai jotain muuta vihreää. Leipä leipänä ja vihannekset erikseen. Niin tämä emäntäkin oli samaa mieltä. Lähdin siitäkin sitten pois kun kerran olin hommissa eli valokuvaamassa niitä rippilapsia.

Siis nuo edelliset oli unia, ei totta.

Kiitos taas kaikille kommentin jättäneille tuohon edelliseen. Yritän aina käydä vastavierailulla ainakin uusien kommentoijien luona.

Kylläpä kesti eikä valmista meinannut tulla ollenkaan. Jonkun kerroksen jouduin välillä purkamaan kun oli joku virhe. Viimeksi tänäaamuna kun jo luulin saavani toisenkin kintaan peukalon valmiiksi. Ehdin jopa katkaista kaikki langatkin. Koitin käteeni ja ihmettelin että onpa lyhyt peukalo kun kiristi. Olinpahan neulonut kaikkia värejä vain sen kaksi kerrosta mikä noilla punaisilla piti tehdä. Siis vihreissä oli kolmea ja neljää kerrosta. Minä vaan tyytyväisenä pistelin kaikki kahdella ja vaihdoin väriä. Onneksi peukalossa on silmukoita niin vähän ettei kestä kauaa korjata.

Valkoisen hangen päällä tuli kaikkein kirkkaimmat värit. Kuvasin vaan tuon selkäpuolen kun se on kauniimpi. Kämmenpuoli on sillä normaalilla Kainuulaisten mallilla.

Otin nyt kuvan nurjasta puolestakin. Näkyy kuinka paljon on pääteltäviä langanpätkiä. Ei sovi heikkohermoisille tuo päättelyurakka. Paljonhan noihin saa pieniä nupuloita käytettyä. Vaan ei missään tunnu kun niitä langanloppuja on niin paljon. Yhteislankamäärä oli 102g. Neuloin 3:n puikoilla.

Eihän näissä mitään uutta ole esiteltäväksi kun malli on sama ja väritkin melkein. Tykkään vaan että ovat niin kauniit, että voi tehdä useammankin parin. Vaikka en viimevuonnakaan tainnut neuloa tätä mallia yhtään.