Hyvä vauhti oli päällä tuossa myssynteossa mutta niin katkesi kuin kananlento. Siitä viimeviikolla aloitetusta myssystä ei ole alkua kuin ekan kerroksen verran eikä ihan sitäkään. Ensin en löytänyt sopivaa mallia, vaikka netti on niitä pullollaan. Pari sopivaa löysin sitten Piikun blogista ja tulostin molemmat. Sopivien puikkojen kanssa tappelin senjälkeen. Siihenhän se jäi kun tuo puikkojen ja välikaapelin pituus on vähän liian pitkä aloitussilmukoiden suhteen.

Olen monta kertaa ihastellut eri blogeissa näkyviä ristipistotöitä. Senkin olen vissiin useaan kertaan maininnut että oma pistelyinnostukseni loppui 8 vuotta sitten kun äitini kuoli. En siihenkään mennessä ollut niin montaa vuotta, no oiskohan sittenkin 10 vuotta tullut silloin täyteen. Otin aina lauantaiksi ja joskus viikollakin hänen luona käydessään jonkun pistelyn mukaan. Kotona ei ollut aikaa kun lapset oli pienempiä ja ruoanlaittoa ym. riitti.

Toinen työ mikä vie nyt mennessään, on tässä. Olen tuon joulusukan ostanut joskus markka-aikaan Anttilasta, hinta päällä 89.95mk. Voi olla että olen sen halvemmallakin ostanut. Minä nuukana en olis varmaan tuotakaan maksanut. Ei siinä kyllä halvennuslappusta näkynyt. Löysin tämän tuolta ehtymättömistä varastoistani etsiessäni jotain lankaa. Yritin itselleni selittää että on niin pientä pistoa etten varmaan näe. Enkä ilman laseja varmaan näkisikään, enkä ainakaan illalla. Tämä ei kyllä äkkiä valmistu mutta voihan sen välillä laittaa syrjään. Mikäs kiire sillä on kun vasta on tammikuu ja vielä 11kk jouluun.

Vaikka on klasit nenällä, niin silti tahtoo mennä väärin välillä. Olen joskus tehnyt sitä että värittelen siihen ohjeeseen eri värejä. Se vähän helpottaa niissä kohdin missä värit vaihtuu tiheään.

Näin kun ei valmistu mitään käsityötä, ei tunnu löytyvän kirjoitettavaa. Sitten kun saa pään auki ei tahdo saada lopetettua.

Kiitos taas niille uskollisille kommentoijille.

No niin, lähtihän tämä sytomyssykeräys minunkin osaltani alkuun. Löysin tuolta varastoistani lankaa jonka eräs ystävämummo on antanut. Sininen väri kun ei kuulu mun mieliväreihini, niin ajattelin siitä neulaista ekat myssyt. Eipä silti kun sovittelin omaan päähäni, ei tuo väri yhtään pahalta tuntunut.

Kun ei tuota sinistä lankaa ollut tarpeeksi kahteen myssyyn, niin piti sitten jatkaa toista vihreällä. Molemmissa melkein sama koostumus, puoliksi puuvillaa/akryyliä. Täyssininen painaa 60g ja tuo toinen 73g. Sininen siis tuota Ibizaa ja vihreä Cottonellaa.

Oikeita päitä ei näin päiväsaikaan ollut kotosalla kuvaukseen, piti laittaa muovipurkit toimittamaan asiaa. Mistähän semmosen varapään saisi? Sille olisi käyttöä aina silloin tällöin. Laiskuus kun vaivaa, niin en saanut höyrytettyä noita päälaen kuvio-osia. Oikean pään kun saa myssyn sisälle, niin asia korjaantuu.

Minä taas neuloin niillä pitsiliinan malleilla tuon päälakiosuuden ja jatkoin sitten pelkkää oikeaa suoraa kun silmukoita oli tarpeeksi. Näyttävät äkkiäkatsoen samanlaisilta, mutta on tehty kuitenkin eri ohjeilla.

Hain eilen Susulta niitä tiskinaluslankoja pari kerää. Jos ne ehtisi neuloa määräpäivään eli 14.2 mennessä.

Näin alkuun kiitos kaikista ihanista huivikommenteista ja uudenvuodentoivotuksista. 

Sitten pääsenkin esittelemään mitä olen tässä joulunpyhinä saanut aikaiseksi. Tuota hihatonta puseroa esittelinkin jo tuolla muutama kirjoitus alaspäin. Aloittamisen jälkeen vaihdoin sitten kuitenkin sen ruskean tähän aniliininpunaiseen. Ruskea hävisi johonkin sinne vihreän sekaan niin hyvin siinä kirjoneuleosassa että ei paljon näkynyt. Langathan ovat sitä alpakkaa joka oli tarjouksessa Dropsilla vuodenvaihteeseen asti.

Kävi sitten niin etten itse saanutkaan pitää puseroa kun se sopi paremmin vanhemmalle tytölleni. Hän kun pyyteli itselleen samanlaista niin tulin siihen tulokseen että siitä saa heti kun valmistuu. Tottapuhuen se olisikin ollut minulle vähän "nafti". Kainaloista vähän kiristi. Aloitin kyllä ensialkuun sen puseron isommassa koossa mutta vaikutti suuren silmukkamäärän johdosta niin isolta että kuvittelin pienemmän määrän riittävän. Lantion ja vyötärön kohdalta olisi riittänytkin mutta taas se kirjoneule meni kasaan. Olisi pitänyt vaihtaa isommat puikot tai lisätä silmukoita enemmän että olisi tullut yläosaan väljyyttä.

Tyttö halusi itselleen ensin uudet kintaat tuosta pinkistä angorasta mutta tulikin toisiin aatoksiin että riittävät kämmekkäinäkin. Itselleni tein tuon baskerin kun ei vielä ollut tuon väristä.

Se on kova vanumaan tuo angoralanka. Edellisvuonna (2010) kun hän oli Portugalissa vaihdossa ja kävimme siellä häntä katsomassa, neuloin hänelle nämä kaksiväriset kintaat. Nyt viimesyksynä (2011) kun hän oli Norjassa, niin siellä on niin kosteat ilmat että niille kintaille kävi näin. Ovat ihan lapsen kokoa. ( Tytölläni on pitkät ja hoikat sormet.)

Tässä vielä toinen kerä niistä kahdesta, jotka ovat jäljellä angoralankavarastostani. Kerässä on ainoastaan 20g lankaa, se riitti kämmekkäisiin.

Varmaan aika vanhaa tämä lanka tuosta vyötemerkistä päätellen. En ole Novitalla ainakaan nähnyt viimeaikoina. Kuvaaja ei osannut tarkentaa tuota nurjaa puolta, heikosti näkee mikä on langan koostumus.

Vielä on yksi huivi esittelemättä Mammutin puikot HHV:n. Menipä tiukille, mutta valmista tuli. Ohjehan on Nancy Bushin: Pitsihuivit neuloen-kirjasta, Kesäinen kolmiohuivi.

Tämä olikin ensimmäinen huivi johon tein nyppyjä oikein urakalla. Käytin koko ajan virkkuukoukkua apuna kun en osaa neuloa niin löysää että olisin saanut nurjalla kerroksella sen 7 silmukkaa nurin yhteen. Tykkäsin silti neuloa vaikka se nypyn teko vähän hidastikin. Nyt uskallan ottaa siitä kauniiden huivien kirjasta vaativammankin huivin teon alle.

Senverran poikkesin alkuperäisestä virolaisesta ohjeesta että neuloin reunuksen ottamalla silmukat virkaten reunasta. Ajattelin sen olevan nopeamman ja helpomman tavan kuin ompelemalla reunan kiinnitys. Lopputilanteessa ei näy kummalla tavalla reunapitsi on tehty.

Lanka on Hopeasäie Woolase, väri Maila, 100g=800m. Huiviin meni lankaa 65g. Tämän vyyhdin ostin silloin marraskuussa Tampereen messuilta. Koko tuli aikalailla sama kuin ohjeessakin eli 142cmx61cm. Semmoinen sopiva takin alla kaulassa pidettävä.

Meillä kesti myrskyn vuoksi sähkökatkos Tapaninpäivänä 12 tuntia eli aamukymmenestä iltakymmeneen. Eipä muuten ollut hätää kun on takka ja se ennenkin mainitsemani "puuhella", mutta pakasteiden puolesta vähän piti pelätä. Eivät ehtineet aloittaa sulamista, vaikka keittiön pakastin ehtikin laskea alle -10 asteen. Naapurin paritalossa asuvan mummon kävin iltapäivällä kutsumassa lämmittämään itselleen ruokaa mutta sanoi lämpimän teenkin riittävän. Tuli sitten omin eväin kun sai teevettä kuumana.

Netissä ei ole sitten tullut paljon roikuttua kun se ei toimi normaalisti.

Kaikille oikein Riemullista Uutta Vuotta 2012!

Tällä kynttiläkuvalla toivottelen kaikille blogini seuraajille oikein

Mukavaa ja Rauhallista Joulua!

Kynttiläalustalla on jo tunnearvoa kun se on yhtä vanha kuin miun ja ukkoni romanssi. Joskus silloin ekana yhdessäolojoulunamme sain tämän joululahjaksi. Silloin vietin sen joulun oikein koti-kotona ja tietysti tuo lahja oli siellä mukana ja sinne jäikin kun äitini luuli silloin että vävykokelas toi hänelle lahjan. Vasta äitini kuoleman jälkeen toimme kynttiläalustan tänne omaan kotiimme. Emme sitä koskaan kerinneet hänelle selvittää että lahja olikin minulle eikä hänelle.

Nyt ei ole paljon puikot suihkineet enkä ole ehtinyt blogejakaan seuraamaan. Toivottavasti jouluna on aikaa saada lukurästit ajantasalle.
 

Kylläpäs mennä vilistää tuo aika näin joulun alla. Paljon ei ole edennyt tuo edellisen kirjoituksen neule. Niinkuin vähän epäilinkin, ei se ruskea väri sitten sopinutkaan tuon vihreän ja vaaleanpunaisen kaveriksi. Ensinnä se alussa hävisi niin hyvin tuon vihreän sisään ettei paljon edes näkynyt. Toisekseen, ruskea ei vaan ole mun värini. Vaihdoin ruskean omaan väriini eli melkein tuon pienen sydän-kerrosmerkin väriseksi.

Ei ole nyt kuvaa kun työ on edennyt niin vähän eteenpäin. Olen neulonut sitä pitsihuivia ja vielä vähän puuttuu reunuksesta. Aika pieni tuli kooltaan mutta käy takin alle eikä paljon pullistele.

Ettei ihan kuvaton postaus tulisi niin laitan edes kukkakuvia.

Orkideat vääntävät taas nuppua ja toisessa on yksi kukka auki. Ehtii niitä jouluksi aueta enemmänkin. On se vaan ihme miten ne näin pimeillä päivilläkin jaksavat kehittää nuppuja.

Toinen kukkiva on tämä kesällä multaan laitettu santpaulia. Pienempi kisu oli keväällä sitä mieltä että pitää uusia jo pahoin ränsistyneet vanhat ja taitteli niistä lehtiä. Laitoin 5 lehteä juurtumaan veteen ja jaoin ne kahteen purkkiin. Tässä on kaksi lehteä ja väri tuollainen jakaantunut. Niiden emot on semmosia vähän tummempia yksivärisiä kuin tuossa tuo punertava. Taitaa olla auringon puutetta kun tuli kaksivärisiä kukkia.

Nyt näyttää kovin vihreältä kaikinpuolin, niin ulkona kuin käsitöissäkin. No täytyy myöntää että vihreä on toinen lempivärini punaisen rinnalla. Kävin jo ajoissa ostamassa itselleni joululahjan etten vaan jää ilman. Lankaa tietysti mitäpä muuta. Kun nyt aloitin niin jospa saisin jouluksi valmiiksi. Päätin kerrankin neuloa oikein siitä langasta millä ohjeneulekin on tehty. Vaihdoin vain noita lankojen värejä enemmän omien mieltymyksien mukaan. Minun näytölläni puseron pääväri näyttää vaaleanpunaiselta vaikka oikeasti se onkin helmiäisharmaa. Vihreä on vihreä mutta harmaanvihreän vaihdoin ruskeaan. Mitä ihmettä? Ruskea on yksi niitä värejä joista en välitä niinkuin harmaakin. Jokohan ikä alkaa tehdä tepposia? Yritän siedättää itseäni.

Ohjeen olen tulostanut jo varmaan keväällä tuolta Dropsin sivuilta, malli 122-41. Nyt tuli vaan sellainen mielleyhtymä että pakko aloittaa taas uusi työ vaikka keskeneräisiä alkaa olla jo hiukan liikaa. Se aloittaminen kun on aina niin mukavaa. Sitten huomaa jonkun ajan päästä että ei sen neulominen niin mukavaa ollutkaan. Eikun puretaan pois ja suoristetaan lanka toista tarkoitusta varten.

Olenhan minä tässä kintaitten jälkeen saanut nämä vihreät sukat valmiiksi ja melkein yhden tummanruskean. Lupasin yhdelle ystävälleni olla joulupukin apuna ja neuloa hänen puolestaan pari-kolme paria ihan tavallisia perussukkia. En vaan muistanut kuinka puuduttavaa neulottavaa ne onkaan. Siksi aloitin sen Haapsalu-huivinkin. Siinä riittää mielenkiintoa, paitsi sekin jäi nyt huilaamaan. Pitäisi toki saada valmiiksi että olisi jotain raportoitavaa Mammutin puikkojen- HHV:n tempaukseen.

Sitten vielä yksi nopea väliaikatyö jonka valmistin eilenillalla. Noissa kuulottimissa eli kuulokkeissa kun tahtoo kulua rikki se vaahtomuovi joka niissä on. Ensin ajattelin tehdä uudetkin vaahtomuovista mutta sitten välähti että puuvillalanka on parempi vaihtoehto jo senkin takia että se ei hiosta. Nyt on melkein parempi kuin uusi.

Mukavia joulunaluspäiviä kaikille blogissani poikkeaville.

Vähäiseksi jäi tänävuonna tulos tuonne Tumpputuvan puolelle kirjatuista kintaista. Tämä on vasta toinen parini enkä enempää ehdi nyt neuloakaan.

Koetan tuhota tuota mustaa lankaa kun sitä on varastossa riittämiin. Tuo toinen lanka on taas saatua joltain eikä siinä tietysti ollut vyötettä päällä. Luulisin että langan paksuus on luokkaa 7 Veljestä tai Isoveli. Itse en osta noin paksuja lankoja mutta käytän kyllä kun joku niitä silloin tällöin lahjoittaa. Tämän vaalean väri on haalea vihertävä tai jotain sinne päin.

Mallikuvio Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia nro 81, Jalasjärvi, Imiääsen eli apilanlehti. Kämmenpuolen kuvio joku ravelrystä kopioimani. Miun täytyy aina säätää noita silmukkalukuja kun käyttämäni langat ovat paljon paksumpia kuin ohjeessa. Painoa tuli parille 97g.

Nyt on työn alla kahta eri laatua eli ihan perussukan neulomista ja Haapsalu-kolmiohuivia nyppyjen kera. Muistin ykskaks että olen mukana siinä HHV:ssä ja sinne ei ole myöskään karttunut täytettä. Eikä paljon kerrykkään kun vuosi kohta loppuu. Onneksi siinä oli omat säännöt joka osallistujalla.

Olinhan siellä minäkin, meinaan Tampereella viime perjantaina, Kädentaidot-messuilla. Edellisestä kerrasta olikin jo kaksi vuotta. Lähdin reissuun yksin mutta tulipa torilta kyytiin eräs ystäväni joka oli myös yksin lähtenyt. Rattoisasti kului aika meno- ja tulomatkalla kun oli juttuseuraa. Bussilla oltiin liikenteessä ja ajattelin jo matkaa varatessa, että perjantai olisi varmaan vähän löysempi päivä kuin lauantai-sunnuntai. Siis ajatellen ihmismäärää, mutta eipä se niin ollutkaan. Tuntui että minkään kojun viereen ei päässyt, ellei tosissaan käyttänyt kyynärpäätaktiikkaa. Sitähän minä en tehnyt, kävelin vaan sitten sovinnolla ohi.

Tällaisen kaappauksen sain sentään tehtyä. Näillä on kaikilla jo valmiit suunnitelmat, tiedä vaan missä välissä valmistuu. Väriskaala on taas kovin punavoittoinen mutta niinhän se täytyy ollakkin. Nuo pienet sydämet, kerros- ja silmukkamerkit sain kaupan päälle jommastakummasta, Hopeasäie tai Puffalangasta. Kool-Aideja piti hamstrata entisten kotonaolevien punaisten lisäksi. Olisin enemmän ostanut tuota vihreää, mutta loppuivat juuri siinä kohtaa.

Kun ei tullut tiedusteltua keneltäkään bloggaajalta messuille menosta, niin en ketään sitten tunnistanutkaan. Tai olin tunnistavinani TitiTyyn kojussa yhden mutta se ihmismäärä erotti. Niin ja tuo ujous, etten uskaltanut edes kysäistä. Missä iässähän sitä tulee rohkeammaksi puhuttelemaan ihan vieraitakin ihmisiä?
 

Välillä täytyy käynnistää ompelukone ja saumurikin etteivät ruostu käytön puutteessa. Vähemmän enää tulee ommeltua edes itselle, lapsista puhumattakaan.

Kävin viimeviikolla Eurokankaasta ostamassa valkoista puuvillaresoria 15cm:n palan pojan hupparin hihoihin kun olivat kuluneet rikki. Samalla katsastin läpi palalaatikon. Tämä kangas oli mielestäni niin kaunista että piti ostaa pois. En tullut kysyneeksi että mitä laatua se on. Varmaan jotain viskoosisekoitetta, koska rypistyy niin helposti. Iholle se tuntuu niin silkkiseltä että on mukava pitää.

Nuoremmalla tytölläni on yksi kimonohihainen samanpituinen tunika ja se on kaunis hänen päällään. No mikäpä ei olisi nuoren hoikan päällä kaunis. Oli tässä syksyllä puhettä että pitäisi hänellekin ommella toinen. Piirsin silloin kaavat semmoiseen kimonomalliin, mutta tein tämän omani kuitenkin tuolla istutetulla hihalla.

Kaavan otin SuuriKäsityö 9/2010, jossa se oli kietaisumekkona.

Muistelen vaan erästä 70-luvun akryylistä neulepuseroa missä oli kimonohiha ja miten inhottavalta tuntui kun hiki valui kainalossa. Eihän siinä pusero hionnut ennenkuin vähän ennen vyötäröä, missä hiki pysähtyi.

Peukalot puuttuu toisista kirjokintaista jotka on vielä menossa Tumpputupaan.

Miten tuntuu että laiskotus on vallannut tämän bloginpitäjän kun ei jaksa mitään kirjoitella. Kirjotusvälit senkun pitenee. Samalla pitenee myös blogien lukulista.

Kiitos kuitenkin uskollisille kommentoijille. Yritän kyllä käydä vastavierailulla mutta joskus voi joku unohtua.

Hitaasti mutta varmasti valmistuivat nämä ensimmäiset kintaat Lapaskuun Tumpputupaan. Ensin ei meinannut löytyä minua miellyttävää mallia ja sitten tökki neulomisen kanssa heti alusta lähtien. Selkäpuolen kuvio ValittujenPalojen käsityökirjasta ja kämmenkuvio Dropsin malleista.

Tämmöset eestä...
Ekan kintaan neuloin melkein kahteen kertaan kun löysin jonkun virheen joka häiritsi. Toisessa taas tappelin tuon peukalokiilan kanssa kun ei meinannut tulla samanlainen ensimmäisen kanssa. Muuten tykkään että tuo peukalonmalli istuu hyvin käteen.

...ja tämmöset takaa.
Pohjavärinä mustaa 100% villalankaa ja tuo punainen vyötteetöntä joltain saatua. Luulisin että 7 veljestä paksuuden puolesta. Painoa tuli parille 86g.

Nyt kiiruusti etsimään seuraavaa mallia, jos vielä ehtisi toisen parin saada aikaiseksi.

Nyt meinaa jäädä koko bloginpito ihan hunningolle. Vaikka olen ahkerasti koettanut neuloa kintaita tiistaista asti, ei vaan valmista tule. Suunnittelu on jäänyt vähän huonolle, niinpä piti taas purkaa melkein koko tekele. Sain ekan kintaan eilen valmiiksi, ilman peukaloa vielä tietysti. Siinähän se vika piilee etten viitsi sitä mallitilkkua neuloa, neuloin mallikintaan ja totesin ettei käy. Siis perjantaina olin siinä vaiheessa että illalla jouduin purkuhommiin.

Tänään oli vuorossa lehtien haravointia ja iltapäivällä vietiin se kuorma tuonne maalle. Siinä pihalla kulkiessa sattui silmiini jotain violettia ja kun ei ollut kameraa mukana, niin otin kännykällä kuvan tämmoisestä söpöparista. Otin kuvan liian läheltä, joten siksi se on epäselvä. No tarkoitushan oli vaan tallentaa kuva siksi, että harvoinpa enää marraskuun alussa on kukkivia kissankelloja tai -harakan. En tunnista, mutta jokua kello kuitenkin.

Tuolla joku aika takaperin oli arvonta Arkiporinaa-blogissa ja mua onnisti siinä. Tämmösen kirjan sain voittona. Meinasi ihan vallan unohtua esitellä. Onnistuu ihan hyvin lukeminen kun on tän puolen murre niin lyhkästä. En tosin vielä ole läpi ehtinyt selata.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille blogissani poikkeaville.