Taas meinaa viikko täyttyä, ilman mitään kirjoitusta. olen kyllä ahkerasti lukenut muitten bloggaajien kirjoituksia ja kommentoinutkin. Välillä on vaan iltaisin niin " sippis", ettei jaksa kuin vaan lukea, mitä toiset kirjoittavat.

Kiitos kaikille kommentoijilleni, yritän aina käydä vastavierailulla, mutta joskus voi joku jäädä vain ajatuksen tasolle.

Minä kun olen tuohon pitsinneulontaan hurahtanut, niin selasin viikonloppuna ihania sivuja ja huokailin. Nämä kaksi ainakin pistävät huokailemaan, Annan, joka myös suomea taitaa ja Ilukuduja.

Pitihän minunkin aloittaa sitä ihanaa mohairpuseroa, jonka malli on peräisin juuri Annalta. Eilalta sitä alunperin ruinasin, mutta nythän se jo näkyy olevan Annan omassa blogissakin kaikkien saatavilla. Siis vain mallikuvio, kun ollaan kaikki niin eri kokoisia, niin täytyy silmukoita luoda siihen malliin, että mahtuu isommallekin ihmiselle. On se vaan niin mukava vääntää tuommoista pitsineuletta, mihin tulee paljon reikiä. Kun on vasta niin aluillaan, noin 20 cm neulottu, niin kuvaa tulee sitten, jos valmistuu. Tahtoo jäädä liian monia keskeneräisiä tuonne nurkkiin. Olenkohan valinnut liian suuren haasteen vai mikä lie?

Näin korkea kultapiiskumetsikkö kasvaa meidän perunamaan päässä. Tahtoo levitä vähän liiankin suurelle alalle, ukon mielestä, mutta tää on just semmosta kukkaa mistä minä tykkään, kun ei vaadi mitään hoitoa, kunhan keväällä katkoo edellisen vuoden kukinnot pois. Jätän ne aina talventöröttäjiksi.

Mukavaa viikonalkua taas kaikille ihanille bloggaajille.