Tässä mallissa on nyt ensimmäinen ruutu siitä ikkunaverhosta. Ohuemmasta langasta, ehkä pellavasta tulisi vieläkin kauniimpi, mutta kun sattui nyt tämmöistä lankaa nurkissa olemaan, niin ajattelin, että käytetään pois. Tekokuitulankaa, niin jospa se on vahvaa kuitenkin. En tiedä vielä teenkö sivuverhot vai vaan kapan olohuoneeseen.



Kastelin oikein tärkkivedessä, mutta se aine oli vissiin liian vanhaa, kun ei meinannut putkilosta tulla poiskaan. Eikä niinollen liuennut kunnolla edes lämpimään veteen. Sitä kun harvoin tuota tärkkäysainetta tarvitsee, niin vanhettuuhan se, ennenkuin loppuu. Kerran sitä käytin, mutta en muista että mihin tarkoitukseen. Muistin kuitenkin, että semmosta ainetta oli kotona ja senkin, että missä se oli. Eihän se kangistanut yhtään tuota verhopalaa, vaikka vielä pingotinkin sen. Täytyy lähteä ostamaan uutta, ellei sitten turvaudu johonkin kotikonstiin, (mihinkähän kysyy hän).

Se tärkki on VERDA-nimistä ja semmosessa putkilossa niinkuin oli hammastahnakin, ennenkuin ne muuttuivat muovisiksi. Yhden kerran olin sitä käyttänyt. Mikähän sen oli aiheuttanut, että se putkilo oli sieltä alapäästä auennut ja pursunnut sitä tärkkiä ulos jonkunverran. En meinannut saada koko putkiloa pois siitä pahvikotelosta, kun niin kovin oli liimautunut kiinni. Mikä voi aiheuttaa niin kovan paineen, ihme kun ei ollut pamahtanut koko putkilo.

Se huono onni jatkui sitten keskiviikkonakin. Tehtiin pojan kanssa muffinsseja iltapäivällä ja juuri kun olin saanut koneen vatkaamaan taikinaa, niin soitti nuorempi tyttö, että saisi tulla hakemaan kirkolta, kun olivat tulleet sieltä riparilta. Sain taikinan valmiiksi, mutta rasva unohtui pois. No eihän se mitään, kun piti siihen päällykseen kuitenkin laittaa rasvaa. Oli sitten normaali kakkutaikina, kaakaolla värjätty. Jätin pojan vahtimaan ja sanoin, että ottaa pois kun ovat 10 min. olleet. Oli kuitenkin antanut olla vähän kauemmin, kun näytti, etteivät olleet vielä kypsiä. Tulimme sitten tytön kanssa kotiin ja kauhistuin kun näin ne muffinssit. Kauhistelkaa ja naurakaa tekin, että kaikkea sitä sattuu. Ajattelin, että olisin laittanut ne vielä joksikin aikaa uuniin, mutta tuli oli sammunut, eikä noita mikään enää olisi pelastanut. En tiedä olisiko auttanut, jos olisin ollut itse niitä vahtimassa. Sattui nyt kuitenkin se tytön haku siihen samaan saumaan.

Eipähän noita tarvinnut päällystääkään, menivät muutenkin. Hyviä olivat, vaikka puolikypsiä vasta. Ukko kun tykkää kaikesta puoliraa'asta, niin kehui, että onkin hyviä. Hyvin ne kelpasivat, vaikka olivat kuin pommin jäljiltä.



Päätettiin sitten, että tehdään tänään mokkapaloja, jospa ne onnistuisivat paremmin. Tätä laatua olen tehnyt useamminkin, niin johan onnistui. Niin oli kiire maistelemaan, että ei ehditty kuvaakaan ottaa, ennenkuin oli jo muutama pala syöty.



Sunnuntaiaamuna suuntaamme minä ja mikrotukeni Pärnuun pienelle lomaselle ja tullaan torstaina pois. Juhannussiivot tehtiin jo tällä viikolla, ettei sitten olla aattona puolikuolleita.