Unohtuu tämä blogin päivittäminenkin kun olen niin kiinni siinä kirjoneulevillatakissa. On hirveä hinku saada se valmiiksi. Jänskättää vaan että riittävätkö kaikki langat loppuun asti. Teen ensin etukappaleiden yläosat valmiiksi ja sitten vasta takakappaleen. Olen aikahyvin käyttänyt ne pätkätkin, tosin pääteltävää tulee vähän enemmän. Nyt olen aika-ajoin pujotellut ne langanpätkät reunoissa jo valmiiksi piiloon.

Olin tuossa joku viikko taas onnekas kun Kristiinan blogissa oli arvonta. Tämän pienen tarpeellisen vempeleen sain palkinnoksi. Olin yksi kolmesta voittajasta. Arvonnassa olisi saanut ilmoittaa toiveensa palkintovaihtoehdoista, mutta minä ajattelin, etten kuitenkaan ole onnekas ja jätin ilmoittamatta. (Mulla kun yleensä on arpaonnea, välillä oikein ihmetyttää.)

Nuorempi tyttöni on keksinyt oivan tavan korjata rikkimenneitä mukavia sukkia. Virkkaamalla pienen pyörylän ja ompelemalla sen reiän päälle, tulee kaunis paikka. Vähän se on alkuun paksu kohta mutta käytössä kyllä ohenee.

Nyt kun runosuoni aukesi, niin esittelenpä vielä oman tapani laittaa inventoidut langat pahville järjestykseen. Minusta tämä toimii ihan hyvin. Kun lyijykynällä kirjoittaa, niin voi muuttaa määriä. Pojat sanoivat, että pitäisi laittaa tietokoneelle nuo tiedot, mutta miten sinne langanpätkät laittaisin.

Vasemmassa reunassa on pv-lankoja ja oikeassa ne viimesyksynä inventoimani villaiset. Kun jaksaisi vielä laskea noista muistiinpanoista pv-lankojen määrät, olen ne grammoina ja kokonaisina kerinä siihen pahviin kirjoittanut. Silloin aikoinaan en vaan ehtinyt laskemaan, hyvä kun sain ylöskirjattua.