Tuo otsikon sanonta on tuttu lapsuudestani. Äitini varmaan käytti sitä ajatellessaan positiivisesti jonkun vahingon satuttua. On tuossa joku vahinko sattunut hellan alaosassakin kun on pala pois laatasta.

Noista rinkeleistä piti tehdä korppujauhoa, mutta taitaa tulla liian mustaa. Lauantaina ukkoni oli ne laittanut puuhellan uuniin jälkilämpöön, mutta kun luukku oli kiinni eikä missään mitään lappua, että korput on uunissa, niin noin kävi. Eilen tein omenapiirakkaa ja avasin uunin luukun laittaakseni pellin uuniin. Mitä sieltä löytyikään? Äitini jo aikoinaan poltti monet korput ja vanhemmiten muisti sitten laittaa uuninluukkuun lapun, että korput uunissa.



Kun ensin oli mustaa, niin sitten tulee kaunista. Laitan tämän jo kukkineen kaktuksen, jossa laskin olleen kukkia noin 30 kpl. Viimevuonna samoihin aikoihin tämä kukki, mutta ei vielä ihan näin runsaasti. Kyllä minä sitä kehuinkin joka päivä moneen kertaan. Kun jokukin kukka onnistuu, niin olen ihan rinta rottingilla. Olen tämänkin ostanut Lidlistä, että kyllä sieltäkin hyviä kukkia saa ja edullisesti. Oli myös kesän ulkona, että sekin varmaan edistää nuppujen tuloa.

Lapaskuun toiset kintaat on siinä hantissa, että oikean käden on peukaloa vaille valmis ja vasen on menossa tuossa sormien puolivälissä ja ilman peukaloa. Kirjokintaat taas tulossa, kahdella värillä. Ihan kuin kiirekin tuppaisi olemaan vaikka ei mitään kilpaneulontaa edes ole.