Tuo otsikko sopii nyt tällä hetkellä niin moneen tapahtumaan. Ensinnä nyt tämän huivin neulontaan. Johan se alkaisi olla valmis mutta lukuisten purkukerrosten johdosta neulottavaa riittää aina vaan. Ei se ykstoikkoista ole, vaan pitää mielen terävänä.

Toinen hidas oli eilinen marjareissu. Ei sen turhempaa retkeä ollutkaan. Varustauduttiin, minä ja vanhempi tyttömme oikein kunnon eväillä, ettei tarvitse kesken kaiken lähteä nälän tai janon yllättäessä pois. Olin jo keväällä käynyt katsastamassa että kukkia ainakin oli paikassa jossa muina kesinä olin marjastanut montakin päivää. Kun tultiin marjapaikan reunaan, niin nähtiin että joku oli jo kerennyt ennen meitä. Minä olen niin tottunut siihen että aina keräilen muitten jälkiä. Tässä tapauksessa ei ollut jäänyt mitään. Tuntui kyllä siltä että ei siinä paikassa marjoja paljon ollut ollutkaan, sillä ei kukaan osaa niin tarkkaan kerätä ettei vähän jäisi. Oltuamme noin kolmisen tuntia ja saaliina pari litraa mustikoita lähdettiin pois.

Tämä reissu oli yhdistetty marja- ja puunhakureissu. Ukkoni pätki tuulen kaatamia tukkipuita ja teki henkilöauton peräkärryyn puukuorman silläaikaa kun me tytöt oltiin marjassa. Eipä siinä kauaa huilattu kun mustia pilviä alkoi kerääntyä ja saatiin puukuorma ressun alle piiloon, niin alkoikin sataa. Ihan sopivasti siis tultiin sieltä metsästä pois. Jos olis niitä marjoja ollut enemmän niin olisi kastuttu. Joskus vaan tulee mieleen että kaikilla asioilla on joku merkitys.

Olen nyt ollut kolme kertaa mustikassa. Alkavat olla jo liian pehmeitä paikkapaikoin. Toisissa kohdin taas ei meinaa irrota kannastaan. En osaa poimia koneella vaan melkein marja kerrallaan käsin. Sama tytöllämme, hän poimii ihan puhtaita.

Blogien seuraamiset ovat nyt tauolla. Osin siksi että on niin kuumaa, koneet lämmittää huoneilmaa entisestään ja tuo mustikka-aika vie aikaa. Olen huomannut vaan että monella muullakin blogi on päivittämättä, ei vaan itselläni.