Täytyypä tännekin jotain puumerkkiä jättää, ettei kukaan luule, että olen lopettanut. Käsitöistä senverran, että olen maanantaiaamusta täyttänyt tätä yhtä rukinrullaa. Luulin jo eilenillalla, että se olisi täysi, mutta vielä piti tänään jatkaa. Onneksi ei ole suurempi rulla, muuten ei tulisi viikkoon valmiiksi. No hidastaahan se jonkinverran, kun välillä aina täytyy karstata lisää lepereitä. Niinhän minä viikon aloitinkin, ensin muutaman lepereen karstaus ja heti perään kehruu.



Mustaa sen olla pitäisi, mutta näyttää ihan ruskealta, niinkuin nyt luonnonmusta näyttääkin. Eikä kuvaajassa mitään vikaa, luulisin. Nyt päivällä aloitin täyttää tyhjää rullaa oikein ruskealla, joka siis on oikeasti ruskean lampaan villaa. Niitä lepereitä olikin vähän jemmassa, että pääsin heti kehräämään. Meinaan yhdistää sitten rullan täytyttyä ruskean ja mustan, joskus ensiviikolla. Tämä vauhti kun ei päätä huimaa.

Taannoin osallistuin Hauskan-blogissa 7000 kävijän bongaukseen ja satuin nappaamaan tuon luvun. Siitä palkintona tämä allaoleva.


Nyt on vaan niin, että meidän porukoista ei löydy laulun harrastajia. Täytyy vissiin yksinään ollessa alkaa harjoittelemaan. Ei sitä tiedä vaikka ääntä löytyisikin.

Karjalan Kurtturuusu
muisti minua tunnustuksella, koitan saada siirrettyä seuraavaan kirjoitukseen.

Se mikä mahtaa tulla-neule ei ole oikein edistynyt. Eilenillalla puol´nukuksissa neuloin puolitoista kerrosta, niin eiköhän jo tullut virhe vastaan. Sitä purkamaan, niin en päässyt yhtään eteenpäin.