Sain alkuviikosta kutsun nimipäiville, serkkuni 10 kk:n ikäisen tyttösen nimittäin. En ollut vielä tyttöstä nähnytkään, joten siitä alkoi miettiminen, mitä hälle viedä lahjaksi. Muistin että jossain on keskeneräinen mansikkapipo, niin sopiva juuri tuonikäiselle.

Siinähän se mutta olikin, että mistä sen löydän. Ei siitä vuottakaan ole kun sitä käsissäni pyörittelin ja mietin mitä sille tehdä. Eihän se vasta olekaan kuin 13 vuotta vanha, se tekele meinaan. Eräänä aamuna pengoin vaatehuonetta ja purin melkein puolet siellä olevista langoista pois. Ei löytynyt, työnsin takaisin ja suunnittelin jotain muuta vietävää. Ei sitä etsimällä löydä, aikaa vaan tärvääntyi ihan hukkaan. Eilenaamulla päätin sitten vielä etsiä ja katsoin ekasta valkoisesta muovikassista, josta punaista kuulsi läpi. Siinähän se oli, eipäs silloin aiemmin tullut mieleen katsoa koko kassia.



Tämän pipon tarina on sieltä vuodelta -96, kun tein useammankin samaa mallia. Omille tytöille ja kummitytölle, joka silloin täytti 1:n vuoden. Niin tämä oli se silloin kummitytölle tarkoitettu, mutta se hävisi niin kummallisesti, että mistään en löytänyt, piti tehdä uusi. Tämän hukassa olleen löysin tässä muutama vuosi takaperin, en nyt muista mistä, mutta kai se jossain puuvillalankapussissa oli. Senverran oli kesken, että alku- ja loppulanganpäät päättelemättä ja nuo valkoiset pilkut laittamatta. Nyt kun muistelen, niin taisin laittaa niihin aikaisempiin keltaisella pilkut. Oikeissa mansikoissahan ne on keltaiset.

Niin että ihmepipo kun niin monta kertaa hävisi, mutta kai  sen oli tarkoitus nyt sitten päästä jonkun päähän. Iltapäivällä sitten käväisin siellä nimppareilla, mahtava vesisade mennen tullen. Olin pyörällä liikkeellä, kun lähtiessä ei satanut.


                                Mukavat Äitienpäivätoivotukset kaikille Äideille!