Tulipa tässä mieleeni viime viikolla kun aloittelin sitä villalankainventointia, että pistetäänpä arvonta pystyyn. Saa arvuutella paljonko tuossa kasassa on lankaa (ja vielä vähän muuallakin). Kesällä en ajatellutkaan ryhtyväni moiseen puuhaan. Nyt kun tuli syksy ja viileämmät ilmat, oli ryhdyttävä toimeen. Sitä olisi ollut montaa muuta paljon hauskempaa tekemistä, niinkuin pitsihuivin neulomista ym.



Meillä on aika pikkanen tuo vaatehuone mutta paljon se vetää sisäänsä lankaa. Nyt ne on sitten melkein kaikki pienetkin nupulat ojennuksessa ja kirjoilla. Kolme päivää siinä meni ja assistentti tarkisti paikan, että mahtuu langat takaisin. Kissa varmaan ihmetteli, että mikäs huone se tämä kun ei ole aikaisemmin lattiaa näkynyt.



Puuvillalangat olen tosiaan inventoinut silloin jouluna -95 kun tehtiin muuttoa tänne. Ne on melkein kaikki vintillä kun ei tuohon vaatehuoneeseen kaikki sovi. Jos en silloin olisi tehnyt suururakkaa, niin mikä minut olisi perinyt. Voi olla, että mieheni ehdotti moista asiaa, en muista. Olenhan minä senjälkeenkin ostanut puuvillalankoja, mutta eivät liene kaikki ihan ajantasalla. En laskenut silloin enkä jälkeenkään puuvillalankojen määrää, mutta äkkiä sen listoista laskisi.

No nyt arvuutellaan näitä villalankoja, siis kilomäärää mitä luulisitte tuossa ylläolevassa kasassa  olevan. Voi siellä joku akryylikeräkin joukossa olla mutta menköön samaan satsiin. Arvonta-aikaa annan vaikka tuonne lokakuun loppuun. Mikäs hätä tässä enää kun langat on luettu (niinkuin appiukko tapasi sanoa laskemisesta). Ykkösvoittaja on lähimmäksi arvannut ja toisen arvon kaikkien osallistuneiden kesken.



Näin kauniin kukkakimpun sain eilenaamulla ukoltani. Oli ihan ite omin pikku kätösin poiminut tuolta kukkamaalta. Minä vielä pyysin vienosti, että jos siihen yhen kultapiiskun saisi. Heti kipaisi hakemaan. Eikös olekkin kaunis kimppu? Kohta jo pakkanen vie nämäkin kaunottaret. Yleensä eivät ehdi kukkia ennen pakkasia. Eikä ollut mikään henkilökohtainen merkkipäivä edes.