Välillä täytyy käyttää ompelukonettakin, ettei ruostu kumpikin, siis kone sekä ompelija.



Vanhempi opiskelijapoikani oli ostanut kovalevyn, joka vaati suojakseen jotain pehmeää. Muistin että toppakangastilkkuja oli jäänyt jemmaan aikoinaan kun ompelin tytöilleni toppatakkeja. Siitä vaan sakset käteen ja levy kokomalliksi. Saumurilla äkkiä pari saumaa ja tavallisella koneella tarranauhat.

 

Suunnittelu oli hieman vajavaista sen suhteen, että tarranauhan pätkät tuohon pussiosaan olisi ollut helpompi ommella ennenkuin sivut oli kiinni. Vaikka mulla on vapaavarsikone, niin ei siinä tuota pussia saanut käänneltyä eli tarrojen päät jouduin ompelemaan käsin. Meinasi siinä silmäneulan silmäpää monta kertaa mennä keskisormen kärjestä sisään kun se ainoa sormustin minkä omistan, on reissussa.