Meillä kun ovat lapset jo senverran isoja, niin meni tämä päiväkin normaalin kaavan mukaan. Ei mitään kahvien vientiä sänkyyn, täytekakusta puhumattakaan, kun sitäpaitsi hän ei edes tykkää moisesta.

Eilispäivän leipomuksia piti näyttämäni. Eilen aamulla piti leipoa noita mokkaruutuja, kun nuoremman tyttöni lukion leirikouluryhmä järjesti iltapäivällä muotinäytöksen ja pääsylippuun (5€) sisältyi sitten kahvi ja mokkapalaleivos. Tämä siis siellä lukion tiloissa. Oli vähän epäselvää siinä, että montako palasta sinne täytyy viedä. Otin aamulla 4 munaa lämpiämään, kun yhteen annokseen tulee tuo määrä. Kun se palan kokokin on ennalta määrätty, niin tuli joku uskon puute, että riittääkö se yksi pellillinen. Otin puolet lisää munia ja mittasin kaikki aineet siis kaksinkertaisena. Niinhän minä ennenkin olin tehnyt vanhemman tyttöni leirikoulun kahvituksiin. Tosin ei sinne nytkään tarvinnut kuin se 20 palaa ja meidän pellistä tuli 24, kun leikkasin reunoista semmoset 2 cm:ä pois. Sitten kun ihmettelin, että voi nyt tuli liikaa, kun se yksi pelti olisi riittänyt. Pojat meinasivat, että oikein hyvä, että jäi kotiinkin.

Nämä palaset ovat siitä pellistä, joka jäi kotiin. Eihän ne toki kaikki tuossa ole, jäi niitä enemmän. Kuolulle viemääni laitoin päälle suklaanonparelleja, tuommoisia pitkänmallisia myös.

Eilen illalla isännän alkoi tehdä mieli karjalanpiirakoita, joten sanoin, että siitä vaan, senkun paistat. Minä jatkoin kehräämistä, kun se alkoi taas sitten viimeviikonlopun jälkeen onnistua. Isäntä teki tulen hellaan ja haki pakastimesta laatikollisen pakastepiirakoita ja eikun paistamaan. Söin minäkin neljä, mutta jätin 5 jemmaan täksipäiväksi. No tänään tehtiin isännän kanssa vaihtokauppa. Hän lupasi mulle osansa noista mokkapaloista, jos annan hälle piirakkaa, siis ne 5 kpl. Älkää nyt muuta luulko...

Vanhempi poikamme söi kaikki 9kpl eilen, kun ovat noin pieniä. Minä en niin paljon tykkää noista ostopiirakoista, etten voisi mokkapaloihin vaihtaa. Äidin tekemät aidot karjalanpiirakat olivat niitä kaikkein parhaita, itse en oikein osaa, enkä oikein viitsikään, kun niissä on niin iso homma. Kyllähän se näin isolla porukalla äkkiä kävisi piirakoitten vääntäminen, kun jokaiselle olisi oma homma. Tuo pieni hellanuuni vaan ei ole paras mahdollinen ja leivinuunia ei ole.

Tein minä täksi päiväksi oikein täytekakunkin mansikkaraakahillolla ja kermavaahdolla ja 20% Flora vispillä puoliksi täytettynä. Kun syöjistä osa tykkää aidosta kermasta ja osa taas tuosta Florasta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että kannattaa siirtyä kermasta tuohon Floraan, koska tämä jälkimmäinen on terveellisempi vaihtoehto. Sitäpaitsi pysyy kakku kauemmin paremman näköisenä. Kerma alkaa kellastua jo melkein samana päivänä. Eikä isäntä kajonnutkaan kakkuun, kun sai ne mun piirakat. Hyvä vaihtokauppa molempien mielestä.