Nyt kun tuota mustikkaa on saanut jo pakkaseen aikamoiset määrät, täytyy sitä käyttää leivontaankin runsain määrin. Vanhempi tyttömme innostui leipomaan mustikka/rahkapiirakkaa netistä löytämällään ohjeella. Se olikin jymymenestys heti ekasta piirakasta lähtien. Siinä ei ole muuta vikaa kuin että on liian pieni annos yksinkertaisena kun ei jää seuraavaksi päiväksi päiväkaffen kanssa yhtään palasta.

Tyttö lähti viimelauantaina Portugaliin lomalle ja nyt on sitten mun vuoro leipoa samaa piirakkaa. Tuo tuossa kesäkeittion hellan päällä oleva on mun toinen teelmäni ja yhtä hyvää tuntuu olevan kuin tytön leipomakin. Tässä ohjeessahan on rasvaa suhteessa enemmän siihen piirakkapohjaan jolla itse yleensä leivon. Vaihtelu virkistää piirakanpaistossakin.



Näin lämmintä kun on, niin ei viitsi sisällä pahemmin kokkailla. Tulee entistä kuumempi ja jääkaappi ja pakastin eivät tykkää. Tuo kesäkeittiön uuniosa on vaan niin pieni ettei sinne suuri pelti sovikkaan. Tämä hella on joskus löytynyt roskiksesta tuolla maaseudulla kun kesämökkiläiset olivat sen vissiin hylänneet. Ei siinä muuta vikaa ollut kuin sähköjohto melkein poikki siitä hellan vierestä. Sen kun sai korjattua niin hyvin keittää ja paistaa.

Minä kun sain tuon piirakan leivottua ja uuniin, niin nuorempi tyttö meinasi että hän paistaa semmosia cookey-pikkuleipiä joita on ennenkin tehnyt. Ohje oli viimevuonna Pirkan joulunumerossa. Onneksi on tyttöihin vähän tullut tuota mummon eli äitini leipojan vikaa. Minä vaan mieluusti söisin jos joku viitsii leipoa.

Huivi alkaa valmistua ja olen jo pahimman yli päässyt. Löysin siitä ohjeesta kaksi virhettä ja siinä meni aikaa kun en meinannut millään honata että missä mättää. Nyppyjen osaltakin pääsin jo ohi. Jospa jo seuraavaan bloggaukseen saisin huivini esittelyyn.

Kiva kun joku sentään poikkeaa kurkkimassa.