On ollut niin kiireinen viikko, etten ole koneella paljon ehtinyt olemaan. Vanhempi tyttömme tuli viikko takaperin lomalle ja lähtee huomenna takaisin opiskelupaikkakunnalle. Jo kevättalvella hänelle iski inspiraation kun selasi yhtä Tiimarin mainosta. Siinä oli kuva tyynyliinasta, jossa oli koivunlehtiä. Sellaisethan mekin sitten värkkäsimme männäviikolla. Minä ompelin ja tyttö maalasi.

Noihin lehtiin tyttö teki sabluunat muovista, erikokoisia muutaman. Varret hän maalasi vapaalla kädellä. Äkkiä kun tempastiin, niin ei ollut niin tarkkaa, vaikka värit ei olleetkaan ihan oikean sävyisiä. Ruskeaahan me noihin risuihin yritettiin, mutta eivät oikein sekoittuneet punainen ja vihreä, joten tuli semmosta tummanpunaista. Oikeastaan kun ajattelee, niin senvärisiähän ne koivunoksat näin  keväällä ovatkin, eli tuli sittenkin ihan oikea sävy kun ei liikaa yritetty.

Aurinko on näkyään paistanut ainakin tuona päivänä, kun kuvaankin tuli.

Kun kaikkea aina varastoi, niin valkaisematonta lakanakangastakin löytyi vintiltä. Värit taas olivat vuosikertaa jolloin tyttö syntyi. Olin silloin talvella kansalaisopistossa kankaanpainantakurssilla ja enpäs senjälkeen ollut tarvinnut koko värejä. Olihan ne jo vähän kangistuneet, mutta mikä väri oli pilttipurkissa, niin ne olivat vielä ihmeen juoksevia. Kyllä kannattaa kaikkea säästellä vuosikymmeniä, niille voi tulla tarvetta pikemmin kuin luuleekaan.

Nälkäkin siinä jossain vaiheessa päivää tuli. Tyttö kehui, että kuinka hyvää pinaattikeitto on ja terveellistä. Minä en ollut asiasta ihan samaa mieltä, kun vielä on muistissa se kansakoulun pinaattivellilautanen, jossa puolikas kananmuna uiskenteli. Tekaisin kuitenkin jonkunlaisen valkokastikkeen ja pakkasesta pussi pinaattia sekaan. Olihan se ihan syötävää, vaikka en ollut sitä sitten kouluvuosien syönytkään.