Niin se koitti sitten päivä, että rukki pääsi taas sisälle lämpimään. Johan siitä onkin aikaa, eli ennen joulua tuli tauko tuohon kehräämiseen. Meillä kun on niin pienet tilat, niin piti joulun ajaksi viedä rukki autotalliin.

Aamupäivällä kävin hiihtämässä, mutta kun oli ja tuli uutta lunta, niin ei luistanut oikein mihinkään. Pieni lenkki pari kertaa ympäri ja se riitti, olin ihan puhki ja hikinen. Oli siis toinen kerta sunnuntain jlkeen kun laitoin sukset jalkaani.

Niin sen hiihtämisen jälkeen kannoin rukin tupaan ja etsin niitä syksyllä karstattuja lepereitä ja löysinkin. Rukkiin oli jäänyt vajaa rullallinen kehrättyä lankaa, mutta en voinut siihen perään jatkaa. Otin uuden rullan ja aloitin täyttää sitä, kun ei käsiala kuitenkaan näin pitkän tauon jälkeen olisi ollut sama. Alkuun ei meinannut sujua ollenkaan, sitä se pitkä tauko teetti. Tupakin oli senverran viileä, alle +20:n asteen, että kaikki oli kankeaa. Äkkiä sitä vaan taas pääsi vauhtiin ja kädetkin lämpeni. Vaan en ole niin nopea kuin joku bloggaaja, kun kirjoitti, että kahdessa tunnissa saa rullan täyteen. Mulla menee mieluummin vaikka kaksi päivää. Villoistahan se on kiinni, nämä mun on vähän kakkoslaatuista tavaraa. Voinhan minä ne kaksi eriaikaista rullaa sitten kerrata yhteen.

Muistan silloin ennen joulua yrittäneeni paksumpaa lankaa, mutta se olikin vaikeaa, kun ohut onnistui paremmin. Kyllä nytkin tahtoi mieluummin mennä ohuen puolelle, piti oikein muistuttaa itseään, ettei saa niin ohueksi laskea.

Kyllä taas tuntui niin mukavalta päästä jatkamaan kehräämistä. Täytyy välillä taas karstailla, taidan ottaakin mustaa villaa seuraavaksi.  Nyt kun päivätkin pitenee ja valoistuu, niin näkeekin paremmin. Vaikka ei musta olekaan niin tarkka kuin valkoinen villa, missä näkyy kaikki roskat ja muut nypylät.

Vielä minunkin täytyisi ne Kainuun kukkakintaat tehdä, kun ne on niin kauniit ja kun pääsin tuossa kirjoneuleessa vauhtiin. Joku taannoin kirjoitti jossain, että aloittaa niitä ja joku toinen, että on syksystä asti aikonut ne neuloa. Niin on mullakin ollut ajatuksissa, jos nyt minäkin olisin saanut puhtia lisää.