Näin ihanan kirjan sain lainaksi ystävältäni. Tuosta se löytyy useampikin toteutettava malli. Siinä ei ole mitään valmiita ohjeita, vaan kuvia pitsineuleista ja niitten malliosiot.



Enhän minä siitä kirjan alkuteksteistä mitään ymmärrä kun ovat Eestin kielellä. Onneksi piirrokset on selkeitä ja mallit ymmärrettäviä.

Miten minä sitten olen tällaisen aarteen saanut lainaksi? Sitä kun kaikkea sattuu, niin välillä käy mukavastikin. Silloin ennen juhannusta kun mentiin mikrotukeni kanssa Pärnuun, niin samalla laivalla matkusti kotimaahansa kesäloman viettoon tämä kirjanlainaaja. Siinä vaan penkillä istuessa tuli jutuksi, että Haapsalun huivit ovat sitten ihania. Sanoin että tykkään tehdä pitsihuiveja, mutta ei ole semmoisia ohjeita. Tämä Mare sanoi, että hänellä on semmoinen vanha kirja, jossa on näitä huiveja. Vaikka me olimme toisillemme ihan ventovieraita, niin hän lupasi kirjan lainaan minulle. Eilen tämä tuli postissa ja lähetin hänelle kiitokset tekstiviestillä. Lupasin pitää hyvin, kun on jo ajan patinaa siinä kirjassa.

Nyt on verhonpalaset, kaikki 18 kpl valmiita, mutta tärkkäys askarruttaa. Olen kallistunut siihen rasvattoman maidon puoleen. Kunhan yhdenkin palan ensin kastelen ja laitan pingottumaan, niin näen mitä se vaikuttaa. Tehtiin pojan kanssa jo telinekin valmiiksi. Lyötiin neljä naulaa semmoiseen lavanpohjaan ja minä olin mittamiehenä. Vaikka oikein metrimitalla mittasin ja käskin pojan lyömään naulat, niin näytti jotenkin, että välit eivät olleet samat. Kyllä silmäkin jo erotti, että yksi väli oli 2cm lyhyempi kuin muut. Nyt vaan jopin ostoon ja uittamaan palasia.

Piti jo kiiresti saada sukankudin alkuun ja arvatkaa vaan tökkikö taas. Vaikka samalla mallilla olen viimekesänä tehnyt kahdetkin sukat, niin nyt ei meinannut onnistua ollenkaan. Varmaan tuo liian pitkä tauko sukan neulomisessa vaikutti.