Nyt olen niin innoissani harjoitellut tuota kehräämistä, ettei syömään meinaa keritä. Kyllä se vaatii keskittymisen, ennenkuin alkaa tasaista lankaa tulla. Olen nyt viikonlopusta tähän asti saanut 2 rullaa täyteen sitä yksinkertaista villasäiettä. Tahtoo tulla vaan niin ohutta, että välillä menee väkisinkin poikki tai täytyy katkaista itse, kun liian ohueksi muuttuu. Vaan sehän on mun tyylini, kun en tykkää paksuista langoista neuloakaan, niin kai se omatekemäkin tulee ohutta. Kuvassa näyttää hyvinkin paksulta, mutta kai tuo karvaisuus sen tekee.



Sen remmin kanssa taistelin silloin alkuun, kun vanha meni poikki. Kun tein uuden, niin ekaksi tuli liian pitkä, vaikka otin vanhasta mittaa. No äkkiäkös siitä pitkästä lyhyemmän sai, kun otin sen liitoskohdan pois ja tein uuden. Tuli liian lyhyt, oli niin piukka, ettei jaksanut polkea. Onneksi oli sitä nyöriä enemmänkin, joten otin uuden mitan ja leikkasin taas uuden nyörin. Liimalla olen sen liitoskohdan laittanut, kun entinen oli ommeltu. Kun taas pääsin jatkamaan, niin aluksi tuntui liian tiukalta ja vaikka miten käänsin ja väänsin sitä rukin edessä olevaa kiristystappia, niin ei meinannut sopiva kireys löytyä. Nyt taas tuntuu, että nyöri on jo liiankin löysällä, kun välillä lyö tyhjää.

Montakohan metriä tuossa mahtaa olla lankaa, se on aika yllätys. Hidasta on kuin mikäkin, mutta mukavaa. Enpähän ole muita käsitöitä sitten ehtinyt tekemäänkään. Edellisen kirjoituksen sukkakin on siinä samassa pisteessä, mihin muutama päivä sitten jäi.