Niin se tämäkin kaunis päivä on illassa. Monilla on ollut kiireinen päivä ja kulkua juhlasta juhlaan. Meille ei tänävuonna sattunut omia juhlittavia, senparemmin kuin vieraitakaan.  

Koko viikko on mennyt  hujauksessa, yhden rullan sain kehrätyksi valkoista lankaa. Yhtenä päivänä pesin vielä niitä villoja ja sain kuivaksikin. Seuraavana päivänä olikin jo niin kova tuuli, että olisivat villat menneet tuulen mukana.Tänään päivällä aloitin kehräämään toista rullaa ekalle kaveriksi, että saan kerrattua ne kaksinkertaiseksi. Voi siinä toinen viikko mennä, ennenkuin saan sen rullan täyteen.

Pirle kyseli, ettei kai me vaan liimattu niitä karstalevyjä kiinni niihin karstoihin. Samalla tavalla laitettiin kuin entisetkin olivat olleet, vain nupinaulojen tilalla käytettiin niittejä.

Kiitos monista kommenteista edelliseen kirjoitukseen. Kiva kun niin moni on kiinnostunut tuosta karstaamisesta ja kehräämisestä. Minä en ole koskaan edes koittanut värttinällä kehräämistä. Luulisin sen olevan vaikeampaa kuin rukilla kehräämisen.  

Ukkoni käsitteli meidän puutarhakalusteita kovapuuöljyllä ja luuli, että kuivuvat kolmessa tunnissa, niinkuin purkin kyljessä luki. Mitä vielä, ilma oli niin kylmä ettei kuivumista tapahtunut kyseisessä ajassa. Kova tuuli sai ilman tuntumaan vielä kylmemmältä. Nyt kun lykkäsee pakkasen yöksi, niin siinä monet kesäkukat paleltuu. Meillä kun tuo laiskuus tahtoo olla päällepäsmärinä, niin ei olla hankittu vielä mitään kukkia. Eipä tarvi niitä kannella edestakaisin. Olen noita sisäkukkia jonkun vienyt ulos, mutta en montaa purkkia. Mansikkamaan päälle täytyy laittaa harso, etteivät ne kukat palellu.

Kuvaton postaus on aina vähän alaston, niin laitan tähän jonkun kesän luupiininkuvan. Ei noita tukia ole tuota kukkaa varten laitettu, vaan vadelmille. Tämä lupiini on vaan itsensä lykännyt samaan karsinaan.