Aika mennä vilistää, niin ettei ehdi blogiakaan päivittää. Tämä ja edellinenkin viikko on mennyt ompeluhommissa. Olen ommellut tuolle mikrotukihenkilölle rippipukua eli pikkutakkia ja suoria housuja. Nyt alkaa olla loppusuoralla, mutta kyllä meinasi päreet palaa useampaankin otteeseen. Sitä kun vähemmän ompelee, niin kaikki virheet täytyy tehdä ja ommella useampaan kertaan. Se siitä ja mustaa mikä mustaa eli mustasta kankaasta molemmat, vaan eri laatua.

Montakohan viikkoa siitäkin on aikaa kun tämän lärpäkkeen neuloin. Harmittaa tämäkin, malli on itsessään kaunis, mutta pienen ja solakan ihmisen päällä niinkuin ohjeessa onkin. Minä vaan tykkäsin, että kaunis on saada pitää. Lankakin tuntui sopivalta mutta sitä ei ollut riittävästi. Mitäs siitä kun alkuun vaan ja tuuria mukaan. Purkuhommiksi menee, en tykkää sittenkään. Se on sitten toinen asia purkautuuko tuo lanka sovinnolla. Neuloin tämän siitä palkintolangasta, jonka pääsin itse valitsemaan tammikuussa.Tee-teen Lenkkialpakkaa ja nimeltä Cacao. Eihän se yksi 100g rittänyt joten jatkoin samanvärisellä angoralangalla.



Malli on Garnstudion sivuilta Aaltokuviollinen jakku Drops 94-12.

Olen minä niitä sytomyssyjäkin aina välillä neulonut kun muut hommat oikein tökkii. Jos ei muistella sitä miten niiden ohjeiden kanssa tökki.



Yksi mikä yllätti iloisesti on nuo orkideat (2 kpl), ostettu viimekeväänä kukkivina. Kastelin kukkia ja ihmettelin, että mitä punaista sieltä aspraguksen takaa vilkkuu. Olivat päässeet ihan salaa nuppuja väsäämään. Jo tälläkin hetkellä nuppuja on enemmän kun kuvan ottamisesta on jo viikko aikaa. Minä heitä kehuin ja ylistelin kun niin pääsivät yllättämään. Oikeasti kun en ole viherpeukalo yhtään vaikka kauniista tykkäänkin.