Nämä tossukat vielä ehtivät tuonne Sukkasadon Perunalaariin. Minähän ylitin itseni oikein komiasti. Alunperin ajattelin, että jos kahdetkin sukat ehdin kahdessa kuukaudessa saada valmiiksi, niin siinäkin on jo puolet liikaa. Näemmä kun oikein yrittää, niin valmistakin tulee.



Minä kanssa kun joku muukin, eli otin kuvat ennen ja jälkeen huovutuksen. Mies ja lapset kyllä ihmettelivät, että noinko suuret ne pitää olla. Pieni epäilys oli miehen mielessä, että noinkohan noista sopivat tulee. Kun ohje oli hyvä ja varsinkin lanka samaa kuin ohjeessa, niin hyvät tuli. Niin, ohjehan on nettilehti Ullasta, jouluextra -05.
 



Neuloin sen alkuosan tosiaan suorilla puikoilla ja vaihdoin sitten niihin harmaisiin. Sitten pitikin muistaa joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Muutaman kerran jouduin purkamaan kun alkoi tulla jompaakumpaa. Yhden virheen huomasin ennen huovuttamista toisessa tossussa. Muutaman silmukan osalta oli mennyt väärin, mutta onneksi jäi tuonne jalkapohjan alle. Eikä sitä huopumisen seasta paljoa edes erota. Tuli taas käsityön leima.

Kun lankaa jäi, niin ajattelin  virkata kukkaset koristeeksi. Minä kun olen kaiken hempeän perään.

Ihan myönteinen kokemus oli tämä huovutus, mutta ei tästä mitään huumaa tullut. Kyllä pitsineuleet on enemmän mun alaani ja varsinkin ohuet langat ja pienet puikot. Ehkä toiset jumpurat vielä voisi tehdä, kun on tuolla vintillä mustaa 3-kertaista aitoa villalankaa, enkä ole sille muuta ajatusta keksinyt. Meillä kun ei  kukaan pidä  paksuja saapassukkia, vielä on entisetkin pitämättä, mitä äitini aikoinaan urakalla neuloi.