Kävinpähän tänään eka kertaa verta luovuttamassa tähän ikään. Vähän jännitti, kun olen sellainen ihminen, että tulee huono olo vähästä. Kuullostelin koko iltapäivän, josko tuntuu pahalta, mutta ei tullut mitään huonoja tuntemuksia. Joten uskallan mennä seuraavankin kerran kolmen kuukauden päästä, jolloin on seuraava mahdollisuus tällä paikkakunnalla.Oli siellä hyvät tarjottavatkin sen luovutuksen jälkeen. Sai oikein täytekakkukahvit muitten pikkusuolaisten lisäksi.

Toinen uroteko oli kanssa se, että sain jatkettua leveän villamaton päitten solmimista. Sekin on tosi hidasta puuhaa, en muistanut, että miten olin syksyllä aloittanut. On tässä kuukausi aikaa, joten ahkera kun olen, voin saadakin molemmat päät solmittua. Toinen on jo melkein valmis, fuskasin itseäni siinä maton puolivälissä, tein vähän laihempia hapsuja. Säästän aikaa ja lankoja, tuskin sitä kukaan huomaa, jos ovat vähän eri paksuisia. Olenkohan aikaisemmin kirjoittanut, että kuukauden päästä on se kansalaisopiston kevätnäyttely ja opettaja toivoo joka kutojalta useampaa työtä sinne näytille.

Vielä pitäisi ommella ne pellavaliinojen päät, koneella meinasin äkkiä surauttaa.