Välillä täytyy tehdä muutakin kuin perinteisiä naisten käsitöitä. Tänään aamulla olin avustajana tuolinjalan hitsaamisessa. En päässyt oikein tositoimiin kun se hitsaaminen on vasta mulla niin alkutekijöissään. Jos joku muistaa lukeneensa viimekesänä vai oliko jo syksyä, kun kirjoitin hitsausharjoittelustani.

Ennenkuin päästiin poikani kanssa edes alkuun, piti ensin korjata tuota hitsauslaitetta. Ei toiminut vaikka kuinka poika yritti. Minä jouduin jo siinäkin avustamaan kun hän etsi vikaa yleismittarilla. Jouduin painamaan polttimen liipaisinta kun poika mittaili jatkuvuuksia. Loppujen lopuksi vika oli kuitenkin siinä liipaisemessa. Oli niin likainen, ettei sen takia yhdistänyt. Puhdistus auttoi ja päästiin asiaan.

On tämmöinen vanha  tuoli, jossa kaasujousi oli mennyt rikki. Sitä oli jo kerran aiemminkin hitsattu, mutta nyt piti hitsata uudelleen. Olin pitämässä tuota suojapeltiä, ettei yksi muoviosa sulanut. Kyllä sitä jotain oppii vaikka vaan vierestä katsoo. Tuoli tuli kuntoon ja kaasujousi toimii taas.

Tänään oli kevään ensimmäinen päivä, jolloin minä sain pienen kipinän puutarhan rapsutukseen. Naapuri on haravoinut jo kaksi kokonaista päivää samankokoista tonttia. Oikein pelottaa, ettei vaan mulle tartu moinen. Eipä mun kuntokaan kyllä kestäisi, selkä on taas siinä jamassa, että Lyricaa menee muutaman tabletin päivävauhdilla. Häärin siis puutarhassa sen minkä selkä antaa myöden.

Siksipä esittelenkin tämän puutarhatyökalun, minkä kanssa pystyn kauemminkin kukkapenkkejä rapsuttamaan. Vaikka siinä istuessa on ihan kaksinkerroin, niin selkä kestää paremmin kuin kumarassa tai kyykyssä. Olen tämän joskus tilannut Anttilasta ja käytössä hyväksi havainnut. Onko kellään muulla blogini lukijalla samanlaista vaunua?