meinaan lauantaina Tampereen käsityömessuilla. Melkein 6 tuntia oli aikaa haahuilla ja kivasti aika vaan menikin. Jalat tahtoivat välillä huilaamaan, vaikka minä mieluummin olen tuon ajan jalkojen päällä, kuin istun saman ajan. Jalat kestävät mutta takapuoli ei kestä, eikä selkä istumista pitempiä aikoja. No nyt alkoi sairaskertomuksen kertominen. Messuistahan mun piti kanssa jotain sanoa.

Lueskelin monia blogeja ennen messuja, missä kerrottiin menosta messuille. Kyllä siellä varmaan moni bloggaaja tapasikin. Minä kun olen jotenkin niin ujo, etten sitten kehdannut etukäteen kehenkään ottaa yhteyttä, niin sainkin yksinäni kulkea koko päivän. Kyllä moneen otteeseen tuli tunne, että tuo ja tuo on varmaan käsityöbloggaja, asusteista päätellen, mutta ujous voitti. Tosin yksin kun kiertää, niin voi katsella just niitä asioita, mitkä eniten kiinnostaa ja mihin kojuun nyt sattui lähelle pääsemään.

Olin oikein ihmeissäni, kun hamsteri sisälläni oli ihan hiljaa. Kyllä minä monet lankavyyhdit hiplasin, mutta järki tuli väliin ja sanoi, että onhan siellä kotonakin lankoja. Ehkä tuo mun kehruuvillitys oli kaikkein suurin syy, etten ostanut yhtään lankaa, enkä paljon muutakaan. Enolle löysin flanellipaidan, kun oli tässä muutama viikko takaperin juttua, että hän sellaisen tarvitsisi. Kummitytölle yksi joululahjantapainen ja tässä ne 2 ostosta, eikä mitään muuta. Olisihan siellä ollut ostettavaa, mutta langat on mun mielestäni kalliita. Joskus tosin minäkin haksahdan, mutta nyt sain pidettyä kukkaron nyörit tiukalla.

Kyllähän sieltä kaikenlaisia ideoita tarttui matkaan ja ilmaisia lehtiä, joissa taas paljon käsityöohjeita. Piti eilenillalla kirjoittaa, mutta menivät silmät ristiin, kun selasin noita lukemattomia blogeja. Monet kasvottomat bloggaajat varmaan tapasivat, jospa minäkin ensivuonna rohkenen tapaamaan jonkun toisen tai useammankin.