Mitens tässä näin kävi? Putosi koko ryynipaketti lattiaan. Tein vanhemman tyttöni kanssa meidän sanoin "omenahuttua". Siis sitä omenajälkiruokaa, missa omenanapalaset pilkotaan vuokaan ja päälle laitetaan rasva-kauraryyni-sokeriseos ja uuniin paistumaan. Vikahan ei ollut minussa vaan tuossa kauraryynipaketissa, se oli sivusta jotenkin vetelöitynyt, eikä pysynyt kädessä. En ehtinyt ensimmäistäkään desiä mitata kattilaan kun ryynit olivat jo lattialla. Onneksi ei ollut kattila mikä olisi voinut kipata. Mies vaan meinasi, että käsi sattuu, niinkuin hänen kotipuolessaan oli tapana sanoa kun joku tavara putosi tai käsi jotenkin teki virheliikkeen.



Minäkin sitten hömpsähdin tuohon Sukkasato-tempaukseen ja olen Perunalaarissa. Huomasin siellä listassa monta tuttua bloggaajaa. En ole vielä päässyt aloittamaan ensimmäistäkään sukkaa, mutta puikot on rasvattu ja ohje+lanka valmiina. Tuo syysflunssa meinaa kaataa meikäläisen vaikka hanttiin aion pistää.

Sitten olen saanut tämän tunnustuksen Karjalan Kurtturuusulta, kiitos. En nyt ehdi jatkaa eteenpäin kun tahtoo tämä bloggaaminen muutenkin olla harvemmanpuoleista. Tuntuu, että tämä pitäisi jakaa kaikille, jotka käyvät kommentoimassa, joten olkaa hyvät ystävät hyvät.