Olinhan siellä minäkin, meinaan Tampereella viime perjantaina, Kädentaidot-messuilla. Edellisestä kerrasta olikin jo kaksi vuotta. Lähdin reissuun yksin mutta tulipa torilta kyytiin eräs ystäväni joka oli myös yksin lähtenyt. Rattoisasti kului aika meno- ja tulomatkalla kun oli juttuseuraa. Bussilla oltiin liikenteessä ja ajattelin jo matkaa varatessa, että perjantai olisi varmaan vähän löysempi päivä kuin lauantai-sunnuntai. Siis ajatellen ihmismäärää, mutta eipä se niin ollutkaan. Tuntui että minkään kojun viereen ei päässyt, ellei tosissaan käyttänyt kyynärpäätaktiikkaa. Sitähän minä en tehnyt, kävelin vaan sitten sovinnolla ohi.



Tällaisen kaappauksen sain sentään tehtyä. Näillä on kaikilla jo valmiit suunnitelmat, tiedä vaan missä välissä valmistuu. Väriskaala on taas kovin punavoittoinen mutta niinhän se täytyy ollakkin. Nuo pienet sydämet, kerros- ja silmukkamerkit sain kaupan päälle jommastakummasta, Hopeasäie tai Puffalangasta. Kool-Aideja piti hamstrata entisten kotonaolevien punaisten lisäksi. Olisin enemmän ostanut tuota vihreää, mutta loppuivat juuri siinä kohtaa.

Kun ei tullut tiedusteltua keneltäkään bloggaajalta messuille menosta, niin en ketään sitten tunnistanutkaan. Tai olin tunnistavinani TitiTyyn kojussa yhden mutta se ihmismäärä erotti. Niin ja tuo ujous, etten uskaltanut edes kysäistä. Missä iässähän sitä tulee rohkeammaksi puhuttelemaan ihan vieraitakin ihmisiä?