Täytyy välillä tehdä ruuastakin asiaa ja myös siksi, kun tämä on mieheni tekemää. Minä en pääse sormiani tämän ruokalajin tekemiseen sotkemaan.

Paitsi siltä osin, että olen perunat keittänyt. Niin ja sitten tietysti paistamisen teen tai hellahan sen tekee, mutta käännellyt ainakin, ettei pala. Tämä ei vielä ole edes paistettu.

Meillä ollaan siitä asiasta puhuttu monet kerrat, että minä en tee pyttipannua noin tasalaatuiseksi. Mies on sitä mieltä, ettei se paljon kauempaa vie aikaa, jos pilkkoo noin niinkuin teollisesti valmistetun näköiseksi. Onhan se kaunis katsella, mutta ei se vatsa tiedä hampaitten läpikäytyä, että minkämallista se ruoka oli. Samahan se minusta, hyvä kun jokukin viitsii jotain tehdä perusteellisesti.

Nyt olis vielä illansuussa aikomus lähteä hiihtämään, ennenkuin tämäntalven lumet sulavat. Olishan tässä jo pari viikkoa ollut sellaisia ilmoja, että olisi pitänyt sukset tuolta pyörävajan vintiltä laskea alas. Sitä vaan ajatteli, että kohta se on taas vesikeli, mitä se hyödyttää muutamaa kertaa varten nähdä niin suurta vaivaa. Vaikka talvi tulikin myöhään, niin on sentään tuota lunta maassa enemmän kuin monena talvena.

Hiihtämisiin!