Taas löytyi Aulin blogista semmoista käsityötä jota itse olen tehnyt nuorena tyttönä. Hänen kiemuravirkkauksiaan kommentoidessani tuli heti mieleen että minullakin on samanlaisia pitsejä virkattuna jossain. Siltä istumalta piti lähteä etsimään ja löytyiväthän ne.



Eipähän ole tullut paikoilleen mihinkään pyyheliinan päähän laitettua. Se on vaan sillä hetkellä tuntunut mukavalta virkata jotain silloin uutta ja erilaista. Minähän harvemmin virkkaan mitään kun neulominen on paljon hauskempaa. Virkatessa tahtoo tulla ranteet kipeäksi.



Ohjettakin hain, koska luulin että semmoinen löytyisi kansiosta johon olen tallettanut ohjeita paljon Kotiliedestä, Kotivinkistä ja joistain muistakin vanhemmista lehdistä. En löytänyt vaikka plarasin läpi.



Mikrotukihenkilö täytti vuosia ja toivoi itselleen Sacherkakkua. Enhän minä ole moista koskaan tehnyt, mutta vältti kun tein Nopean Suklaakakun ja siskonsa täytti sen aprikoosimarmelaadilla ja päällysti sulatetulla suklaalla. Kaunis ei tullut mutta ihan syöntikelpoinen. Eikä ihan niin kaloripitoinen kuin keittokirjojen "aidot".



Näin komeasti kukkivat joku aika takaperin nuo vuokot, joista en osaa sanoa mitä laatua ne ovat. Silloin aikoinaan kun tähän muutimme, niitä oli tuossa pihassa suuressa kaivonrenkaassa muutama. Tuli mieleeni muuttaa ne tähän tammen alle, jossa viihtyvät tosi hyvin. Siitä kaivonrenkaasta ne olisivat varmaan pikkuhiljaa hävinneet. Se kun on nykyään oman onnensa nojassa ja kukkii joka vuosi joillain siihen itsestään lentäneillä siemenillä. Nyt näkyy vallan saaneen keltainen päivänkakkara, mikä sen oikea nimi lieneekään. Välillä on ollut silkkiunikkoa, mutta nekin on loppuneet.