Koko viikon olen yhtä rukinrullaa täydentänyt.  Tai no en nyt koko viikkoa, kun torstaina jo aloittelin tuota toista. Taas piti saada noin pullukaksi, kun on muuten niin pieni rulla. Vähältä piti etten laittanut niitä lisälaitoja.

Tilasin jo viimesyksynä heles inki-bloginpitäjän Naurava Lammas- nettipuodista noita merinotopseja. On ne niin ihanan pehmoisia ja kauniin värisiä, ettei millään meinaa raaskia niitä käyttää. Olen tehnyt niin, että laitan karstaan omia villoja alle, jotka karstaan ja sitten nyhdän tuosta merinosta siihen melkein samanverran päälle, joita en enää karstaa. Pyöräytän sen lepereeksi, mikä ei tosin onnistu parhaalla mahdollisella tavalla, eli jää lattanaksi. Kyllä se lanka siitäkin muodostuu, vaikka lepere ei olekaan kauniin mallinen.

Sitten monia varmaan kauhistuttaa tuo villojen rienaaminen. Kun on tarkoitukseni sitten kerrata nuo kaksi rullaa yhteen. Vähän itseänikin epäilyttää, luulen, että tulee hyvin rumaa lankaa, meinaan oikein sylttyä. Vaan kun ei ole tuota kehruukokemusta vielä kovin paljon, niin on koitettava itse, että mitä mistäkin tulee.

Päästelin taas aika ohueksi, on mielestäni helpompaa kuin yrittää jotain tiettyä paksuutta. Siksihän se kestääkin rullan saaminen täyteen.

Tämä on toinen yritys saada kirjoitus lähtöön. Noin tunti takaperin kirjoitin ekan teelmän ja siinä oli jo kaikenlaista häikkää. Ei päässyt esikatseluakaan tekemään ja sitten kun julkaisin, niin johonkin hävisi. Lapset taas mainitsivat siitä kirjoittamisesta muistioon ja tallennuksesta. Pitäisi vissiin uskoa noita pätevämpiä.