Näin pitkällä olen jo ekan Sukkasato-sukan kanssa. Mallihan on sama millä olen useimmat sukat itselleni neulonut, eli köynnös. Sitä kun johonkin ohjeeseen tykästyy, niin vaikea on irti päästä.


Minulla on suuri jalka, ei muuten, mutta pituutta riittää. Puikot pitää olla tietysti langan kanssa sävysävyyn ( ja kynsilakka myös). Loin tuohon alkuun vain 12 silmukkaa puikolle, joka tuntui kyllä liian vähältä. Mutta kun olen useammat sukat neulonut tuosta Steppi-langasta ja pitsineuleella, niin tuppaavat venymään leveyttä käytössä. Tykkään napakoista sukista ja ajattelin, että säästän lankaa ja saan tuosta vielä toisetkin kun tein lyhyellä varrella.

Sitten taas loppuun synttärikakkua aika pläjäys.Ei omien vaan vanhemman poikamme. Kun oli valmiita kakunpohjia, niin keittelin omenasosetta väleihin laitettavaksi. Väleihin ja tuohon päälle vatkasin kolme purkkia sitä punaista Creme Vanillaa. Tuntui että ei sakene ollenkaan, mutta jääkaapissa kovettui. En jaksanut mitenkään hienosti laitella, kun oman porukan kanssa kohta syötiin ja sama maku vaikka ei silmiä hivelekään.
 


Hillo paloi paksupohjaisen teräskasarin pohjaan niin pahasti, että sain kaksi päivää sitä putsata. Ei auttanut vaikka tuhkaa keitin pari-kolme kertaa, vielä jäi teräsvillalla hangattavaa ja loput veitsen kärjellä. Semmonen tapaus. Siirsin sen hillon toiseen kattilaan, eikä yhtään maistunut palaneelle, kun en tietysti pohjaa myöten ottanut. Laitoin pohjalle desin vettä, mutta äkkiähän se sieltä haihtui kun olin perunanhakumatkalla (autotallista vaan), enkä käskenyt kenenkään vahtia kattilaa silläaikaa.