Äitini oli ahkera tekemään käsitöitä, enimmäkseen sukkia ja kirjoneulekintaita. Molempia on varastossa niin paljon, ettei mun tarvitsisi tehdä yhtään. Nämä seuraavaksi esittelemäni kaivoin syksyllä nuoremmalle pojalleni, kun ilmat viilentyivät.

Edit: Seijap kommentoi, että malli olisi jostain vanhasta neulekirjasta. Voi ollakin, enhän aina ollut näkemässä, millä mallilla äitini neuloi. Hyvä etten ottanut kaikkea kunniaa itselleni (tai äidilleni).
Äitini neuloi enimmäkseen malleja, jotka olivat helpohkoja.  Nämä olivatkin mielestäni pojalle sopivat, kun väri oli mustaa ja ruskeaa. Tämä mikrotukihenkilö oli ihan tyytyväinen kun minä en olisi siihen hätään kuitenkaan ehtinyt saada mitään valmiiksi.

Huivi on viittä vaille valmis, päättelykerrosta teen, mutta en ole tyytyväinen, kun se reuna vetää kippuraan. Vaikka päättelee oikeilla tai nurjilla silmukoilla, niin aina sama juttu. En meinaa sitä venytellä, kun aion kaulassa pitää. Tänään oli niin kaunis ilma ulkonakin, olisi saanut hienoja huivikuvia.

Iltapäivällä aloitin ompelemaan sitä tytön penkkaripukua. Ei tahdo päästä alkuun, kun ei yhtään kiinnosta koko ompelu. Nuorempana vielä kiinnostikin, nyt on muut kiinnostuksen aiheet. Kyllä sekin vaikuttaa tuohon ompelutulokseen, kun harvemmin enää tulee tehtyä mitään. Kirpparilta saa niin halvalla ja hyvää vaatetta, ettei itse kannata tehdä. Näin kun on vaatimaton, että kelpaa toisten vanhat vaatteet.

Jouduin tänään kangaskaupassakin käymään. Nuorempi tyttöni halusi lyhyeen kirpparilta ostettuun farkkuhameeseen mustasta tyllistä alushameen. Mitenkähän senkin valmistan, pitänee päätä vaivata.
Saa odottaa siihen asti, että tuon penkkaripuvun teen ensin.